Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
»Mene sinäkin lepäämään, Mikko», pyysi Elias. »Ethän sinä tätä kaikkea kestä; onpa ihan ihme, että sinä enää oletkaan meidän joukossamme.» »Kyllä minä ehdin levätä haudassa. Siellä ei meitä enää häiritse mikään taistelu, hyvä veli.» Elias katsoi vähän aikaa vaiti sotakumppaniansa ja virkkoi sitte lämpimästi: »Jos laulu vielä kerran jaksaa kaikua Keuruun seuduilla, niin kertoelee se sinusta.»
Minä koetin tekeytyä kylmäksi ja olin jo eteisestä pois lähdössä kun ukko Ikonen ennätti: "Ka ... täällähän tämä on vallesmanninkin ryökkinä!... Mitä sille ukko-vallesmannille nyt kuuluu ja terveenäkö se muu väki jaksaa?" En ennättänyt vastata, sillä Petteri tuli minua tervehtimään. Tulin siitä hyvilleni.
Siinä se on lumireki, sanoi Liisa. Rautatiellä se on kanssa lumireki. Ne on silläkin tiellä lumirekensä niinkuin muillakin valtateillä. No, eipähän ilman ... vaan ei sitä rautatien lumirekeä hevoset vedä. No mikäs? Ruustinna sanoi sen masinan sitäkin vetävän... Se kai se jaksaa, joll' on vettä kulkiessaan seitsemän hevosen voimat.
Hän rakastaa minua", lisäsi hän melkeen läähättämällä, "ja hän jaksaa kantaa kaiken sen itsensä kieltämyksen, joka tekee naiset elämämme enkeleiksi." "Siinä tapauksessa, miks'et " "Siksi, että rakastan häntä liian suuresti voidakseni ottaa tuota uhria vastaan. Minä en jaksa ajatella, että hän ehkä turmelisi elämänsä minun tähteni.
Tulkaapas auttamaan, nostetaan pata jaloilleen. Onneksi ei vielä ole pohjaanpalaneen makua. En uskalla sekoittaa enään ollenkaan, antaa sen nyt olla sinään. Vaikka valmistahan se jo onkin." "Kas tuolla jo tulevat kirkosta. Jaksaa se emäntä istua, mutta kovin kalpea hän on." Maiju ja Liisa juoksivat pihalle ja taluttivat sitte emäntää hänen kammariinsa. Vuode valmistettiin.
Jalka rupesi oikenemaan, kiwut wähenemään. Poika alkoi jaksaa istua wuoteessa ja siinä ollessaan hän milloin luki, milloin kirjoitteli, milloin taas wuoleskeli ja walmisteli jotain mielikaluaan. Wanhemmat toiwoiwat ja iloitsiwat, sairas myös toiwoi ja iloitsi ja kaikki asian tuntewat tekiwät samoin. Tuota menoa pitkitettiin wähilleen wuosi.
Hän on sitten tullut terveeksi? Eipä se kuulu terve olevan. Kuinkas hän sitten jaksaa pitää ruokavieraita? Mitäs, kun täytyy. Eikö miehellä ole mitään ansiota? Eihän se enää eläkään. Toista vuotta siitä jo on, kun hän kuoli. Ooho! Vai on hän kuollut!
Hiilet kun sammuivat ja savut lakkasivat kitkumasta, niin sytyttivät puikkonsa taas uudestaan; ja kun olivat palaneet hiilelle, sammuttivat taas ja silmäilivät kenen puikosta nyt kauniin ja pisin savunauha lähti. Matti luuli, että sentähden Mantin puikosta lähtee suorin ja pisin savusäije, kun se jaksaa puristaa tikkuaan kovemmin kuin toiset.
"Ainahan olen sen sanonut, ett'ei siitä pojasta kunnon miestä tule. Tuolla lailla tepastella, hyi!" Molemmat istuivat kumarruksissa silmät maata kohden, mutta eivät toisiansa silmäilleet. "Oletko kuullut, miten hän nyt jaksaa?" tutkasi äiti, luoden pikaisen silmäyksen Synnöveen. "En," vastasi tämä. "Huono hän kuuluu olevan," sanoi äiti. Synnöven sydäntä kivisteli.
Hällepä vastasi näin uros askelnopsa Akhilleus: "Foiniks, suosima Zeun, rakas taatto sa, kunnian tarpeess' enp' ole tuon; sitä kyllin Zeus soi mulle, ma luulen; tääll' ei laivojen luona se häipyvä lie, kunis mulla henkeä rinnass' on sekä liikkua jalkani jaksaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät