Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
OTTO. Niillä on revolverit mukana ja sapelit. TOPRA-HEIKKI. Ja meillä vaan puukot. Saakuri! ANTTI. Mitä tehdään? Sano pian. MATLENA. Uunille nouskaa. Uunille, heti! TOPRA-HEIKKI. Se on paras neuvo. OTTO. Topraa ne vaan kysyivät ja Mikkoa. ANTTI. Eikö minua? OTTO. Eivät kuulu teistä välittävän. TOPRA-HEIKKI. No, hyvä! Sitten jäät sinä Antti heitä puhuttelemaan. ANTTI. Koetan parastani.
Mutta minä saan lohdutusta siitä toivosta, että tuolla ylhäällä on toisin, ja ikävöin hänen luoksensa, joka antaa ijankaikkisen rauhan. Mutta sinä jäät vielä tänne, ja mitä lapsesta tulee? Rouva puristi lasta rintaansa vasten: Hänestä tulee mitä Suomesta tulee, eikä sitä voi kukaan ennustaa. Vai kuolemaanko toinen menisi niinkuin toinenkin? Ei, huusi Löfving, Jumala ei meitä ylenanna!
Juha istui vielä siinä, vaikka olisi kai jo ollut lähdettävä. Ei puhuttu enää mitään. Rovasti istui tuolissaan ja katseli ulos. Sitten pitänee minun lähteä sinne yksin, sanoi hän. Vaan jos sille tiellesi jäät. Vaikka jäisinkin, mutta koettaa täytyy. Ei nyt sentään kannata panna henkeään hukkaan menemään. Jos en saa Marjaa takaisin ... niin vaikka menköönkin. Onko niin rakas?
Niin niin, milloinkahan tässä minunkin kurja elämäni saa loppunsa, milloinkahan minut viedään sinne mamman viereen? Hohoo! MIILI. Kas niin, elä nyt taas niitä synkkiä ajattele, pappa. VILANDER. Niin, mutta kun minä kuolen, niin sinä jäät yksin, yksin maailmaan. Kuuleppas Miili, kyllä sinun nyt täytyy vakavasti ajatella tuota asiata, josta niin usein olen sinulle puhunut.
Mutta kaikissa tapauksissa voi niistä koitua ikävyyksiä johtokunnallekin. Antti katsoi kelloaan ja huomasi, että oli aamutunnin aika. Minä menen nyt, hän sanoi. Sinä ehkä jäät tänne siksi aikaa, koska Manner näkyy yhä viipyvän sisällä. Hätäkös sinun on! huokasi Tyrväälä. Menet kotiin einehtimään suloisen rouvasi kanssa. Toista se on meidän poikamiesten laita.
ANTONIO. Sen arvoiseks jäät kyllä siihen saakka. TASSO. Mua punnittakoon, sit' en välttele; mut halveksintaa ansainnut en ole. Ei seppeltä, min mulle ruhtinas ja ruhtinatar tunnustukseks soivat, epäillen, ilkkuin halventaa saa kukaan! ANTONIO. Tuo korskeus, tuo kuuma kiihko sulle ei sovi mua kohtaan, tääll' ei lainkaan. TASSO. Min sallit itselles, myös mulle sopii.
Jos tyydyt, immyt, jos iskut taistelon Jaat nurkumatta, ja tyynesti kaikki kannat, Jos ponnistuksiin, jos taistohon mieles on, Veet vienot jos tohdit jättää ja tyynet rannat, Niin terve! silloin, häähetki myös määrää jo! Pian veremme vetreät tyyntyy ja laskevi aurinko! Se suhde on untuvanhieno, Se suhde sun ja mun. Sit' aattelemasta harvoin, Vain harvoin irtaudun.
Koko mies häipyy pelkäksi auringonlaskuksi, kuutamoksi ja aamunkoitoksi. Luulenpa muuten keksineeni siihen keinon!... Keinosi on jo täällä taskussani ja nyt tahdon lähteä! sanoi Adelsvärd posket punaisina. Felldner vei hänet syrjään ja sanoi maltillisesti, vakavasti: Sinä jäät täksi iltaa tänne. Minulla on jotakin puhuttavaa sinun kanssasi ja sitäpaitsi aion toimittaa pikkuisen yllätyksen.
Ennemminkö sinä siis jäät elämään entiseen ahtauteen ja puutteeseen? Ennemmin. Vielä Hannakin jättää Kallen, kun ei jaksa odottaa, että saisivat huoneen. Sillä yhteiseen tupaan se ei tule. Jos Hanna jättää Kallen sentähden, että Kalle tahtoo tehdä, niinkuin hänen omatuntonsa vaatii, niin on parempi, että hän jättää. Ajatelleeko Kallekin niin? Tiedätkö?
Sinä jäät olemaan niin yksin kinkerien aikana.» »Näethän sinä, mitä lääkärit minulle voivat. Ei minusta tervettä tule koskaan.» »
Päivän Sana
Muut Etsivät