Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. toukokuuta 2025
Jäät viipyivät vielä, vaikka jo mustina, uppoavina Helsingin satamassa, jossa talvehtineita laivoja korjailtiin ja varusteltiin lähestyväksi purjehduskaudeksi, puuhailtiin ja naputeltiin kiireisessä, iloisessa työssä. Ulompana merellä siniset laineet jo laputtivat rantaan päin, ja pian näkyi majakan takaa paksua savua taivaanrannassa.
Niin!... ja lankeemus seuraa: sillä nyt sinä jäät tänne!... Minä alistun. Ja saat viettää täällä koko päivän ja illan ... ja yön... Tuonne peräkamariin saat sinä mennä nukkumaan ... sinne, ellet pelkää tonttuja... Niitä voi sattua näin juhannusöinä ... ja silloin ... saattaa käydä kuinka tahansa... Kyllä minun sittenkin vaan on lähdettävä kotiin. Oletpa sinä oikukas!
Serkku kummasteli että Luckard'in kuolema koski häneen niin vähän että hän oli aivan tyyni eikä ainoatakaan kyyneltä vuodattanut. Minun täytyy mennä ulos. Liemeni on kiehumassa, sanoi hän, kyllä kai jäät tänne päivälliselle? Kyllä, vastasi Wappu kolkosti, mene vaan ja anna minun levätä hetken aikaa. Vanha serkku meni, pudistaen päätänsä.
"'Suo anteeksi, en minä tahdo häntä loukata', puhui taas Mestari, 'mutta minä olen melkein mieletön tuskasta. Minä tiedän meidän nyt täytyvän ikipäiviksi erota ja mitä on minulle elämä ilman sinutta? "'Sääli minua', pyysi Enkeli. "'Minä säälin; minä en tahdo pitkittää erohetken katkeruutta. Sinä jäät tänne, minä menen pois.
"Sinä jäät siis meille, Trotwood?" sanoi hän omituisella tavallansa ja niinkuin hän olisi vastannut johonkin, jota minä juuri olin lausunut. "Se ilahuttaa minua. Sinusta on seuraa meille molemmille. Se on terveellistä, kun saamme pitää sinut täällä. Terveellistä minulle, terveellistä Agnes'ille, terveellistä ehkä meille kaikille". "Minä olen varma siitä, että se on minulle, Sir", vastasin minä.
Mutta siitä kaikesta, mikä ilon ja uskon ja toivon nimeä kantaa, siitä en ole vielä saanut kiinni... Mutta tottahan selvinnee ... älkäämme enää puhuko tästä... Jäät kai nyt kotiin joksikin aikaa, niin että saamme sitten suunnitella lähimmän tulevaisuutesi..." Hän nyykäytti pariin kertaan päätään, ystävällisesti, mutta samalla surumielisesti ja väsyneesti hymyten.
Minä tiedän mitä kuolema on ja senvuoksi minä en tahdo..." "Mutta minä tahdon!" kiljasi ukko ja puristi nyrkkiään ja puri hammastaan. "Mutta minä tahdon", kiljasi hän vielä kerran. "Sinä jäät tänne ja olet meidän oma! Ja käyköön nyt miten käyneekään, ja puhukoot mitä tahtovat. Sinä mun Johannekseni saat eikä kukaan muu".
"Eräs mies näki minut kadulla täten kuljeskelevan, ja sanoi minulle: "'Sinä näytät olevan vieras tällä paikkakunnalla. "Minä kerroin miten minun oli käynyt, ja miten olin jäänyt yksin ventovieraaseen kaupunkiin. "Mies vastasi: "'Ole huoleti ja tule minun veneeseeni yöksi, sillä jos jäät tänne, niin olet kuoleman oma.
"Teidän ylhäisyytenne", runoilija huudahti, "onhan tapana Burgundin herttuoilla antaa meille Ranskan lähettilaille jokin lahja; minä pyydän teitä säästämään noita kahta tuolla ... kahta muukalaista." "Kenties!" herttua lausui; "mutta sillä ehdolla, että jäät tappelun yli tänne, voidaksesi kertoa herrallesi kuinka vähän minä Sveitsiläisiä pelkään ja kuinka syvästi heitä olen nöyryyttänyt."
Jo ensimäiselle lammille tultuani sain nähdä, että jäät olivat ylen vaikiat kul'ettavat, sillä lunta ei niillä ollut rahtuakaan, mutta vettä kyllältä ja sentähden niin liukkaat, että lapikoillani työn tuskin väen väkisin pääsin eteenpäin. Hiihtää piti ylen varusasti ja yhtä jalkaa eteenpäin työntäessä livestyi toinen jo puolen vertaa takaperin. Siinäkin tahtoi kellauttaa monessa paikoin.
Päivän Sana
Muut Etsivät