United States or Montenegro ? Vote for the TOP Country of the Week !
Saittehan te kirjan, näitte Jo naimaluvan meillä olevan ja Sukulaisuutemme jo katkaistuksi? ERLAND. Voi, poikaseni! Kohtaloas vastaan Miehuudell' itses varusta! Et saa Sa Valpuria naida. Serkkuutenne Purettu on, mut ristilapsekset Te oletten; yht'aikaa sama vaimo Kasteesen teidät toi; rist'äitinä On Helvig rouva molemmille ollut. Ei lupakirja virka siitä mitään, Ja kirkko kieltää moisen naimisen.
"Jaa, niin on laitanne siellä ylhäällä Siltalassa; ette huoli kuinka muualla on, vaikka tolkuttais itsensä turmiolle routaisella tiellä. Aja nyt kuitenki kauniisti Pekkolaan! Varo itseäs, Ottoni, nouse reestä Kermu-rinteessä! Ei vaan, istu paikalla, muuten taitaisit itses kylmetyttää! Jumala varjelkoon teitä!"
Nää, tertut täyteläiset kuin kypsyy, armahin, nää helmät vihriäiset jo kuorin karvaisin! Ne riippuu oksan täyden niin hiljaa itsekseen ja tuulenhengen käyden ne soutaa verkalleen. Mut sydän niissä salaa niin paisuvainen on, se ilmaan päästä halaa ja nähdä auringon. Ja kuoren, armahani, se särkee, vapaaks saa. Niin laulut laulamani sun syliis putoaa. JOS MUODOIN TUHANSIN SA ITSES PEIT
BRUTUS. Käy maata jälleen, viel' ei ole päivä, Huomennako se Mars-kuun viidestoist' on? LUCIUS. En tiedä, herra. BRUTUS. Kalenterist' etsi Ja anna mulle tieto. LUCIUS. Kyllä, herra. BRUTUS. Nuo ilman virvat viuhuvat ne loistaa Juur siksi että näen lukea. Tunne itses! Pitääkö Rooman ? Puhu, isku anna, Pelasta! Brutus, sinä makaat; herää!" Kehoituksia moisia mun tiellen' On usein viskelty.
"Haha!" nauroi pahanelkisesti äite Pentinpoika. "Koko mailma on hullupäinen, vaan en minä. Menkööt he niin pyörryksiin kaikki viimeinen sanani on kuitenkin: ei, ei ja taas ei!" Ukko Pentti, vastaamatta tähän puheesen, meni sen sijaan Martinan tykö ja sanoi ystävällisesti: "Kuules, Martina! ole nyt hyvä ja ymmärtäväinen ja koeta muuttaa itses! Niin-jaa! nouse ylös ja kuule mitä minä sanon sinulle!
Siks poistu kauemmin mua kiusaamatta, sun turhat tääll' on mairitukses kaikki.» Ma silloin tartuin häntä tukkapäähän ja virkoin: »Itses nimittää sun täytyy, tai jää ei karvaakaan nyt kallohosi!» Ja mulle hän: »Jos teet mun kaljupääksi, en sano, näytä sittenkään, ken olen, en, tuhat kertaa vaikka pääni tallaat.»
Häväisty ristisi on pyhä kiilto, Liattu polvinauhas ritar'arvo, Ryövätty kruunus kuninkuuden loisto; Jos valan tahdot uskottavan tehdä, Johonkin vanno, jot' et häväissyt. RICHARD. No, maailmaan, ELISABETH. Se täynn' on ilkitöitäs. RICHARD. Isäni kuoloon, ELISABETH. Elosi sen tahras. RICHARD. No, itseeni, ELISABETH. Häväisit itse itses, RICHARD. Siis, Jumalaan, ELISABETH. Jumalan herja pahin.
Jos toisenlainen ois hän, kylmempi, vähemmän ylväs ois hän: surmaan ois hän sinut jättänyt. Sun laskettava on toinen puoli toisen ansioksi. Tulehan, saata hänet häpeisiinsä! Tee, mik' ois hänen tehtävänsä: hälle sa rakkautesi tunnusta! sa tarjoo hänelle itses.
Siks poistu kauemmin mua kiusaamatta, sun turhat tääll' on mairitukses kaikki.» Ma silloin tartuin häntä tukkapäähän ja virkoin: »Itses nimittää sun täytyy, tai jää ei karvaakaan nyt kallohosi!» Ja mulle hän: »Jos teet mun kaljupääksi, en sano, näytä sittenkään, ken olen, en, tuhat kertaa vaikka pääni tallaat.»
LADY MACBETH. Oliko toivo, johon Puit itses, päissään? Unestansako se Nyt herää, silmät haljakkana katsoin