Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Itsekin talon isäntä, Talonpoika taitavainen Arveleepi aikojansa, Kyseleepi kyntömiestä, Alkajaapi aatrojansa, Kyntövärkkiä kyhätä. Ollut ei sitä oritta, Tamman varjoa talossa, Jot' ei viety vainiolle. Itse niin talon isäntä Kylvi sitten siemenensä, Ahot ensin, maat perästä. Itsekin Isä Jumala Siihen antoipa apua, Kauneimman kastehensa, Että lämpimen lähetti.
"Niin, te katselette minua, te ette voi uskoa tätä. Minä itsekin pelkään itseäni, kun katson kuvaani peilistä. Sentähden olenkin minä peittänyt kaikki peilit täällä, minua pöyristyttää ajatellessanikin näkeväni oman haamuni." Mathieu oli istunut matalalle tuolille, ja Sérafine tuli istumaan hänen viereensä sekä otti ystävällisesti Mathieun kädet laihain sormiensa väliin.
Kylän väki vertasi minua Taavettiin, joka oli Goljatin kukistanut. Ja vaikk'ei minua naiset harpuilla ja kanteleilla tulleet tervehtimään, niin tunnustettiin minut kaikkialla tanakaksi mieheksi, joka voisi kelvata vaikka taloon isännäksi. Itsekin mielessäni ylenin arvossa vaaksan verran. Karuliina vaan ei tunnustanut urostyötäni oikein kristillisen miehen työksi.
Enpähän minä muutenkaan tämmöisen asian aikana. Etpä et. Taisit ajatella, että meiltä olisi lähdetty. Olenko pyytänyt? Ethän ole. Mitäs sitten puhut! Olisihan ollut autettava sitä varten kai kuitenkin tulit. Vaan ymmärräthän itsekin, ettei yhden talon miehillä ole lähteminen. Kun ei käy, niin ei käy. On tässä kesäkiireetkin, kaskenpoltot ja muut.
»Emmehän toki», vastasi Kallu. »Teitähän nyt on neljä tyttöä meidän joukkoa, ja juokaa kahvia niin paljon kuin haluttaa, kyllä me maksamme se on siis päätetty.» »Mitäs, Manta, tuommoisia menit vieraille sanomaan», torui Anna, »onhan meillä muita tutumpiakin, ja kyllä me itsekin saatamme kahvikupin ostaa »
Ja Martti joi itsekin ja kilisti lasia Antin kanssa. »Sano nyt, Antti, minulle, että olkoon onnea uudelle kellollesi», sanoi Martti, leikillä olevinaan... »No olkoon ... olkoon...» Molemmat he naurahtivat, ja Martti tuli yhä paremmalle tuulelle. Ei hän ollut koskaan rinnassaan tuntenut semmoista paisuvaa tunnetta kuin nyt.
Hän katsoi toisinaan itsekin ihmeeksi, että hän pojan kauniista, vakaista kasvoista turhaan oli koettanut muistuttaa mieleensä tuon pienen pojan lapsellista näköä, jota hän ajatteli kummallisella, päivittäin kiihtyvällä kaipauksella ja hellyydellä.
Mutta kuules, Amrei, miks'ei sulla ole kenkiä jalassa? Sano sinä Marannalle, että rusthollin emäntä Hochdorffista käski sanomaan, ettei hän tee hyvin, kun antaa sinun juoksennella tuolla lailla. Mutta ei, ei sinun huoli sanoa, kyllä ma puhun itsekin hänelle. Mutta Amrei, sinun pitää nyt olla suuren ja ymmärtäväisen ja ottaman vaarin itsestäsi.
"Jumalan kiitos, pöytä on katettu." Mitä tämä tietää? SALOKANGAS. Nythän olet sen itsekin sanonut, vanha hupelo. Niinpä on se siis tehty. ALFRED. Noh, Liisa, nyt olet jäljellä vaan sinä. En voi. EMMA. Lupaan, että hääsi tulevat vietettäviksi kolmen viikon kuluttua. Häät? Jumalan kiitos! KAIKKI. Noh! Noh? KAIKKI. Jatka, jatka! LIISA. Mitä? Sano nyt loppukin! Vai niin! Pitkitä, pitkitä!
"Mutta minä otan ohjat omiin käsiini ruvetessani ankaraan työhön", vastasin tuittupäisesti. "Etsiväthän toisetkin lohdutusta työssä; olettehan te itsekin toimelias aamusta iltaan ja vaadittehan te muilta samaa." Hän hymyili. "Minä vaadinkin oikeuden mukaan kaikilta ahkeruutta, velvollisuutensa täyttämisessä.
Päivän Sana
Muut Etsivät