Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Ja jos Heikki kaikki kertoisi, kuvaisi suuren elämänsurunsa hänelle; mitä, jos Olli silloin purskahtaisi itkuun! Totta kyllä, olihan Heikki ennenkin nähnyt hänen itkevän. Mutta, sehän oli ollut aivan toista. Olli oli silloin päissään, ja lieneekö silloin ollutkaan mitään itkemisen syytä. Kun Olli tuli kotiin, makasi Heikki vuoteessansa. Lamppu paloi tuolilla ja valaisi häntä kirkkaasti.
Ajatukset ajelivat toisiaan hänen aivoissaan, ja hän puhkesi hillittömään itkuun. Kaikki katkeruus ja jää suli kyyneliin. Uusiko onnen elämä hänelle oli alkanut? Entiset ajat olivat lopussa. Se synkkä kokemus, joka oli uhannut hävittää koko hänen elämänsä sekin suli nyt kauniiksi muistoksi, josta katkeruus oli poissa. Sanaton, suuri riemu täytti hänen olentonsa.
Miksi heitit ulos tuon hirmuisen salaisuutesi, joka nyt on raateleva minua ijäisesti! Ja hän purskahti itkuun. Kuultuaan Erikin askeleet kuivasi hän kyyneleensä ja otti käteensä kirjan, sillä hän tiesi, että Erik ei ollut hyvillään hänen makaamisestaan joutilaana ja uneksien. Helena ei tahtonut vaivata häntä suruillaan, ja sen tähden hän oli lukevinaan.
Vain ylpeys oli estänyt Esteriä purskahtamasta itkuun, ja hän istui hiljaisena ja kalpeana ja tukahutetut kyyneleet painoivat jääkuorena hänen sydäntään. Hän ei voinut jäädä illalliselle, hän jätti talon rouvalle hyvästi ja meni pois, välittämättä Bengtistä ja ihmetyksestä, jota hän herätti noin äkkiä yksinään poistuessaan pidoista.
Hanna meni hänen luokseen ja kietoi käsivartensa hänen ympärilleen. »Sanokaa nyt!» Miina heittäytyi poikkiteloin sängyn yli, kätki kasvonsa tyynyyn ja puhkesi valtavaan itkuun. Eikä hän virkkanut sanaakaan, vaikka Hanna kuinka olisi houkutellut. Hanna lopulta jo itki mukaan, vaan ei auttanut sekään. »Onko joku ollut teille paha? Sen verran voitte kumminkin ilmoittaa. Ehkä Mari?» kysyi Hanna vielä.
Mutta yhtäkkiä Ingridin kasvoihin tuli taas entinen säikähdys ja hän juoksi Gabrielin kaulaan. Oma Gabriel, sanoitko että olet ampunut häntä? Herra jumala, Gabriel! Sattui jalkaan, muuta en tiedä. Anna anteeksi minulle, Gabriel, sanoi Ingrid vapisten ja itkuun valmiina. Olisinhan minä voinut heti karkoittaa hänet luotani Olisit.
Kenenkä sinä näet? kysyi Elli, käyden uudelleen pelkoihinsa. Ratsastajan. Hän tulee yhä lähemmäs. Hyvä Jumala! Nyt uneksit taaskin! lausui Elli ja hyrähti itkuun. Ei, Elli, nyt en uneksi.
Hänellä on sinulle jotain sanomista." Severin riensi rannalle. "Mari, Mari, missäs olet?" huuteli hän. Mari sai tuskin vastatuksi. Hän oli sillä välillä ehtinyt puhkea itkuun, eikä olisi tahtonut sitä näyttää Severinille. "Sinä olet puhutellut isääni?" kysyi hän. "En ole. Isäsi on puhutellut minua." "Ja?
Mutta minä näin, että hän oli sen jo huomannut. Hän istuutui viereeni tuolille ja kysyi, enkö siis todellakaan aikonut tulla heidän kanssaan huomenna ehtoolliselle. En minä voi, en minä saa ... se on aivan mahdotonta, minä en voi, vastasin minä itkuun purskahtamaisillani. Mikset voi? Kun en osannut vastata, osoitti hän käsikirjoitustani: Tämänkö tähden sinä et voi?
Viimein heltyi hänen sydämmensä, ja hän alkoi toverillensa kertoa, mikä hänen mieltään koko aamun oli painanut, niin ettei tahtonut jaksaa sanaakaan virkkaa, vaan olisi mieluummin itkuun hyrähtänyt. Pormestari oli otattanut Kerstinkin vangiksi. Hopeiset rannerenkaat, jotka hänellä on nähty, saattoi käyttää syynä varkeeksi syyttämiseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät