Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
»Yksi, kaksi, kolme, seitsemän, viisi», luki poika leipiä ja viittaili niitä ja supatti ja pikimältään silmäsi aina Nikkilää tai emäntää. »An-na meil-le tä-nä päi-vä-nä mei-dän jo-ka-päi-väi-nen lei-päm-me», luki toinen innolla ja toimessa. Nuorempi pillahti itkuun aivan kuin olisi tulinen poukka lentänyt paljaille säärille kärventämään ihan sietämättömästi.
Hän ei voinut hillitä itseään enää, vaan purskahti itkuun, puristi nopeasti ja lujasti kädestä rouva Rabbingia ja syöksyi ulos huoneesta yleisen hämmästyksen vallitessa. Carmela sai kiinni hänet käytävässä. Hänkin oli itkuun purskahtanut. Hän ei kysynyt mitään, hän ei sanonut mitään, hän kiersi vain käsivartensa Johanneksen kaulaan ja oli tukahduttaa hänet pitkään, palavaan suuteloon.
Vähän ajan perästä hän sanoi alakuloisena: Tiedätkö, minä olin aivan pakahtua suruun, kun kahlasin siellä lumessa ja hain paikkaa. Ja itkuun heltyen hän lisäsi: »Miksi todellakin viedä niin kauas!» Silloin minä menin sen eläkeukon luo.
Nämä sanat kuullessaan valtasi tuon onnettoman tytön kauhu, hän risti kätensä ja valitteli: »Minua kurjaa», hän huudahti ja puhkesi itkuun. Samassa ilmaantui huoneeseen Stratoniken pelottava muoto, hän oli ehkä kuullut melun, jonka edellinen kohtaus oli synnyttänyt. »Mitä nyt? Mitä olet tehnyt minun orjalleni, hirviö?» hän sanoi raivoten Burbolle.
Siksi, ettei minulla ole muuta toivomusta sotaretken suhteen, kuin ettei siitä mitään tulisi. Kun olimme myöhemmin kahden kesken hotellissa, kiedoin käteni Fredrikin kaulaan ja puhkesin itkuun. Mitä nyt, Martha, miksi itket?
Niin, niin, isällä on kyllä murheensa, isä raukka. Niin, kyllä hänellä sitä on, mutta jos sinä olisit terve, Göthilda, niin olisi kaikki hyvin ... niin, niin se olisi, lisäsi Maria, suudellen siskoansa otsalle. Ah, Jumalan avulla! huokasi Göthilda. Tiedätkös, minä olen siis surun lapsi lisäsi hän, raueten itkuun.
Loi Hyvyys korkein, joka itsellensä vain kelpaa, hyväks ihmisen, ja hälle tään paikan pantiks ikirauhan antoi. Syyn oman vuoks hän tääll' ei kauan ollut; syyn oman vuoksi itkuun, vaivaan vaihtoi hän leikit liedot, naurun viattoman. Ett'eivät häiriöt, joit' alla vuoren luo huurut veen ja maan, nuo pyrkiväiset takaisin lämpöön voimiensa mukaan,
Pappi jatkoi: Mitä aiotte siis tehdä? Silloin sopersi Jeanne: Mitä minun sitten, herra kirkkoherra, teidän mielestänne pitää tehdä? Pappi vastasi lyhyesti: Estää rikoksellinen rakkaus jatkumasta. Jeanne purskahti itkuun ja lausui murtuneella äänellä: Mieheni on jo ennen pettänyt minut sisäkköni kanssa ja sanoistani hän ei välitä.
Heidän äitinsä jo kätkyein ääressä puhuivat heidän vastaisesta naimisestaan, ja nämä unelmat lastensa aviollisesta onnellisuudesta, joilla he koettivat omia surujaan lievittää, päättyivät sangen usein niin, että molemmat hyrähtivät itkuun.
Mutta hän kääntyi vielä ja puhui kuin huumeissaan: »Ja jos kerran tulisi se päivä, etten minä jaksaisi yksin, vaan tarvitsisin apua, niin sinä tiedät ettei minulla ole ollut ketään muuta ystävää, eikä tule ja jos sinä tarvitsisit...» tyttö purskahti itkuun puristaen hänet kiihkeästi itseään vasten.
Päivän Sana
Muut Etsivät