Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Omituinen varjo juoksi kuistin sillalla, joka ei semmoista ties kuinka pitkään ollut tuntenut, ja ovi vinkui surullisesti, kunnes sen sävel sulkeutuessa kohosi korkeaksi ja loppui kimakasti kiljahtaen. Silloin painui ensi kerran Liisan pää, ja hillitön itku kuului kulkevan eteisestä tupaan.
Hän puheli muutaman siirtolaisvaimon kanssa, joka istui maassa hänen vieressään ja hartaana kuunteli häntä, pidellen käsiään ristissä saman laatikon kulmalla. Friida oli tunkeutunut hänen sydämmensä ytimiin ja munaskuihin, hänen salaisimpien aivoitustensa perille. Ainoastaan yhdellä sanalla Jumalasta oli hän voitettu ja itku tunkeutui hänen kaulaansa.
Bergit pyyhki pois kyyneleen ja nosti välistä esiliinan silmillensä juostessaan kotiapäin, ja hänellä oli itku kurkussa kun hän tuli tupaan. "Noo?" kysyi Arne hitaasti, kun ovessa kuljettiin. "En ole nähnyt mokomia ihmisiä", sanoi Bergit; "en saanut ketään menemään, vaikka lupasin heille sekä sitä että tätä; he olivat niinkuin noidutut, niin pian kuin mainitsin vuorenloukon".
"Woi, woi! onpa hauska saada wieraita ... astukaa huoneesen ja olkaa niinkuin kotonanne ... istukaahan toki ... eihän sowi noin ujona ja arkana olla ... pimeäkin on ... en arwannut ... minä wiritän lamppuun walkean", puheli rouwa ulkokullaisesti, wiritellen walkeaa, waikka sydän pamppaili pelwon ja harmin wuoksi. Samassa rupesi kuulumaan lapsen itku toisesta huoneesta ja rouwa kiirehti sinne.
Kaapo tuomittiin murhanyrityksestä kymmeneksi vuotta kuritushuoneesen. Kamalasti helisi hänen kahleensa astuessansa ulos Heikkilän muhkeista huoneista, jossa hän nyt oli ollut jäähyväisiä ottamassa vaimoltansa ja lapsiltansa. Sydäntä järistyttävältä kuului se itku, jolla nuot onnettomat syyttömät saattoivat häntä ulos.
»Kyllä tulen, lapseni,» sanoi äiti, »koska pitkä on odottaa isää, kun ei vielä näykkään,» ja meni poikansa kanssa sisälle tupaan. Siellä tuli hänen toinen poikansa häntä vastaan, itku silmissä, sanoen: »
"En, en minä ole kertaakaan rukoillut Jumalaa", sanoi Asari kolkosti. "Rukoile siis nyt ensi kerta!" kehoitti Heikki. Asari purskahti toisen kerran itkuun, ja se itku ei ollutkaan nyt pettyneen toiwon ja menetetyn kunnian kaipaamisesta tullutta, waan kyyneleet wuotiwat oman wiheliäisyytensä tuntewasta sydämestä.
Me olimme jo ennen istuneet mättäälle, sillä olimme jo tulleet Kertun kodin näkösälle. Kerttu ei wetänyt kättään pois minun kädestäni! Hän kallisti päänsä minuun päin ja purskahti itkuun; minutkin walloitti itku, ja siinä itkeä nyyhkytimme yhdessä.
Nuori tyttö purskahti taas itkuun ja aivan mieletönnä pani hän kasvonsa luutnantin käsivartta vasten. Tämä, myöskin puolestaan vähän hämmästyksissä, ei virkkanut muuta kuin sanoi vaan liikkumatta: "Malttakaa nyt mielenne!" eikä voinut kääntää silmiänsä nuoren tytön kaulasta, jota kova itku oikein järisytti.
Ja siinä kun Esteri heittäysi lepotuoliin, hän oli itkun vallassa. Neiti Smarin istahti tavalliselle paikalleen pöydän ääreen. Nyt kun hän oli Esterin saanut kerran näin lähelle, tahtoi hän saada hänet kokonaan vedetyksi ja puristetuksi sydäntänsä vasten. Kun Esterin itku oli tyyntynyt, sanoi neiti Smarin: »Sinä rakastit Lauria?» Vastausta hän ei saanut, eikä sitä tarvinnutkaan saada.
Päivän Sana
Muut Etsivät