Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. toukokuuta 2025
Ei löytynyt siis ketään, joka ystävällisellä sanalla olisi lievittänyt sitä tuskaa, kun esine hänen suurimmasta ilostansa nyt oli vaikuttanut. Kauan oli Elsa istunut ja itkenyt, kun hellä miehen ääni hänen takanaan lausui seuraavat sanat: "Mitä varten itket niin kovin lapseni?" Pelästyneenä katsoi metsän tyttö ylös. Siinä seisoi mies puettuna mustiin vaatteisin. Hän katsoi ystävällisesti lapseen.
Hän katsoi mieheensä, kyynel tulva virtasi hänen silmistään ja hiljaa nyyhkyttäen vaipui hän polvilleen kuolevaisen vuoteen viereen. Silloin tunsi hän kuinka vapiseva käsi haperoi hänen oikeata kättään; hän otti sen silmiltään, laski sen miehensä kylmenevään käteen ja katseli kyyneleittensä kautta hänen armaita kasvojaan. "Sinä itket Minette!
Kuulen saapuvan sanoman ilman pitkiltä pihoilta, Luojan lempeän tuvilta: »Mitä itket, turha tytti, Suomen suuressa kesässä? Eipä sulhosi luvannut tulla yössä valkeassa, vannoi hän takaisin tulla syttyessä syksyn tähden.» Jop'on kuivui kyyneleeni, mieli helläksi herahti; vuotan vielä vuoden, kaksi.
Kun hän sellaisilta retkiltä palasi torppaan ja isä käski häntä ompelutyöhön, alkoi hän itkeä. "Miksi itket?" kysyi isä. Poika oli vaiti ja itki, mutta viimein hän tunnusti, että hän mieluisemmin lukisi kuin ompelisi. "No, minä puhun pastorin kanssa", lohdutti isä. Pastori sanoi: "lähetä poikasi kouluun Turkuun, siellä hän oppii enemmän kuin Tammisaaressa."
Kafur, palattuansa valtijattarensa luoksi, hämmästyi nähdessään hänet kalpeana ja kuihtuneena, kuume silmissä. Kuinka on laitasi? sanoi lapsi; sinä itket onnesi juuri alkaessa.
Että te juuri senvuoksi sitä paremmin voitte muuttaa luokseni. Sillä minäkin rakastan teitä. Heidän sanansa hukkuivat suudelmiin. Mutta sitten painoi Johannes päänsä hänen helmaansa ja purskahti ääneen itkemään. Rouva Rabbing antoi hänen itkeä valloiltaan. Mutta sitten hän kohotti hänen päänsä ylös ja kysyi vienosti: Sinä itket? Miksi? Siksi että minä en ansaitse tätä autuutta, nyyhki Johannes.
Useasti kyllä näin äitini ja sisarteni itkusilmissä tuumailevan keskenänsä, mutta kun kysyin: »Mitä itket, äiti kulta?» silloin hän hymyili vastaani, enkä minä jäänyt miettimään, oliko tuo hymyileminen surunsekaista, vaan menin nukkeni kanssa juttelemaan ja olin taas tyytyväinen.
Sinä mutkailet etkä ole suora kuten ennen mitä tuo nyt tietää?» »Hyvänen aika, kuinka nyt oletkin kiivas! Enhän minä vielä joutunut muuta kuin puheen alkuun, kun jo puutut sanoihini. Minä aioin vain kertoa, että Jussila kävi täällä eilen, ja äitini tahtoo pakottaa minua menemään hänelle emännäksi, mutta sitä en tee » »Entä isäsi, mitä hän sanoo?» »Hän on minun puolellani.» »No mitä siis itket?
"Mie sinun portista pujotan, Hanhoseni valkia!" "Jo olen siitä ennen käynyt, Joutseneni ylpiä!" Mitä itket pieni lintu. "Mitä itket pieni lintu, Lintu tuima tuikuttelet, Pahalla pajupurolla, Tiheällä tuomikolla?" "Sitä itken pieni lintu, Lintu tuima tuikuttelen; Palelevi jalkojani, Kivistävi kynsiäni. En tohi tupahan mennä, Saaha sammalhuonehesen: Huorat luualla hosuvi, Pahat vaimot vastallansa.
Mutta lähemmin katsottuaan huomasi Boleslav kirkkaiden kyynelien valuvan hänen punaisia lihavia sormiaan myöten. Samalla pääsi ähkyviä nyyhkytyksiä hänen rinnastaan. »Mikä sinun on, Regina? Miksi itket?» Tyttö ei vastannut, vaan nyyhkytteli yhä äänekkäämmin. »Olenko pahottanut mieltäsi, Regina? En olisi sinua nuhdellut, jos olisin tiennyt, missä olit.»
Päivän Sana
Muut Etsivät