United States or Laos ? Vote for the TOP Country of the Week !
Gabrielle luuli todellakin kokeneensa paljon, hän luuli kestäneensä kärsimyksiä ja kokemuksia, jotka hänen yhdeksältätoista ikävuodeltaan olivat riistäneet kaikki elämän unelmat. Nyt hän tunsi surunsekaista suuttumusta kuullessaan tätä leikintekoa sielu-elämästä, jonka hän yksin tunsi ja jota ei kukaan luultavasti tulisi milloinkaan ymmärtämään.
Haihduttaakseen Eevin kiihkeätä surua kutsuivat vanhemmat Elsan hänelle seuraksi. Mutta surunsekaista oli yhdessäolon ilokin. Kesken innokkainta keskustelua saattoi Eevi nyyhkien heittäytyä ystävänsä kaulaan, eikä häntä mikään silloin tyynnyttänyt. Selityksiä ei hän tahtonut kuunnellakaan. »Tottua», »unohtaa», mitä se merkitsi? Ihmiset, jotka puhuivat sellaista, eivät ymmärtäneet, mitä hän tunsi.
Useasti kyllä näin äitini ja sisarteni itkusilmissä tuumailevan keskenänsä, mutta kun kysyin: »Mitä itket, äiti kulta?» silloin hän hymyili vastaani, enkä minä jäänyt miettimään, oliko tuo hymyileminen surunsekaista, vaan menin nukkeni kanssa juttelemaan ja olin taas tyytyväinen.
Ne, jotka tunsivat hänet ja sentähden rakastivat häntä kaikkein enimmän, tuntevat surunsekaista iloa, kun istuvat niitten puitten varjossa, jotka suojasivat häntä, sen suihkulähteen ja vähäisen kalalammikon vieressä, jotka hän on kaivanut, ja niitten kukkien keskellä, joita hän on istuttanut.
Eräs henkilö, jolle äskettäin näytin tuon pyörän kiertokulun eräässä lasipesässäni yhtä silminnähtävänä kuin valtapyörän liikkeet kellossa, ja joka näki paljastettuna edessään kennokakkujen äärettömän liikkeen, lastenhoitajain ikuisen, salaperäisen ja hullun hyörinän hautomakammioiden ääressä, vahanvalmistajien muodostamat elävät sillat ja tikapuut, kuningattaren valtaavat kiertomatkat, joukon monilaatuisen ja lakkaamattoman toimeliaisuuden, säälimättömän ja hyödyttömän ponnistuksen, työinnosta uupuneitten lähdön ja paluun, henkilö joka näki mitenkä unta tunnetaan ainoastaan kehdossa, joita niitäkin jo vaanii huomispäivän työ, mitenkä kuolemankin lepo on poistettu asumuksesta, joka ei suvaitse sairaita eikä hautoja, henkilö joka näki kaiken tämän, käänsi, ensimäisen hämmästyksen voitettuaan, pois katseensa, jossa saattoi lukea jonkunmoista surunsekaista kauhua.
Ihanaa, vaikka surunsekaista se on runouden äitiä, se on maailman viisautta. Hallissani näen esi-isieni marmoripatsaat. Gerameikoksessa säilytän heidän tomunsa! Kaduilla tapaan Feidiaan käsialaa, tunnen Perikleen henkeä. Harmodios, Aristogeiton ne ovat kaikkialla; mutta ovatko ne myöskin sydämissämme? minun sydämestäni ne eivät ainakaan koskaan häviä!