Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Hautajaiset ehkä tulevat komeammiksi ja vieraita kutsutaan enemmän, mutta onko se Jumalalle samantekevä? Oih, isämme, mekin tahdoimme kutsua kaikki naapurit, mutta Vladimir Andrejevitsch ei sitä sallinut. Kaikkea meillä on kylliksi, kyllä on millä kestitään mitä käskette? Mutta kun ei ole vieraita, niin kestitsemme teitä, rakkaat vieraat.
Siit' asti jo, kun Herran käskystä Isämme Abram Kaanaanmaata kohti Kodista lähti rakkaan lapsuuden, On onni sukuamme seurannut Kun kuullut on se ääntä Jahven, vaan Jos korvansa se milloin sille sulki, Niin sokeana turmioonsa kulki. ELIAB. Sa vierastasi kuule, kuningas! KANSA. Sa vierastasi kuule, kuningas! AHAB. Ma kuulen, kun ei vastustella syytä.
Mikä siunaus se on, että kaikki, mikä meistä näyttää epätietoiselta ja ikäänkuin sumuun peitetyltä, ainoastaan on matkalla päämäärää kohden, ja että matkan perällä, loppupäässä kaikki on täyttä kirkkautta ja heloittavaa valoa. Sillä siellä on Jumala, joka on meidän isämme, siellä on hänen Poikansa, joka myöskin on ihmisten poika, Herra Jesus Kristus, meidän veljemme, ja "Jumala on rakkaus."
Kohta aukenee myös meri, ja sillon viipymättä saattaa Ruotsin laivasto saarretuille miehille sekä miestä että ruokaa. KARIN. Oi isämme, teidän muotonne lohduttaa! Olette ehkä saanut ilosia sanomia? CONON. Enhän, mun lapseni. Täältähän ilmasta varron uusia minäkin. Mutta Mattia ei kuulu? KARIN. Ei häntä kuulu.
MARGARETA. Isämme, nyt maalaatte liian karkeasti ja meidän kurjain levottomuus kiihtyy. CONON. Seisot toki vakaana vallan, tyttöni. MARGARETA. vaihka vavahteleekin sydän. Mutta enemmin vielä kärsii pieni, kurja sisareni tässä. KARIN. Ah mun isäni! tämä hurja vihollinenko voittaisi ja tulisi meidän herraksemme?
Tässä on alhaisemman laskun mukaan viisisataa hehtaaria maata, josta rohkea valloittaja voisi luoda kaikkein hedelmällisimmän maatilan. Se on kokonainen valtakunta, kokonainen uusi maailma syntyy siten työnteolla virvoittavan veden ja isämme auringon, koko elämän lähteen avulla." Marianne katseli häntä ihmetellen, ja Mathieu vavahteli itse sisäisestä innostaan.
VALTANEN: No, no, lapseni... Nyt ei sydämelläni ole mitään muuta kuin vaan se paha, että poikamme Uuno aikoo lähteä. ROUVA VALTANEN: Uunoko lähteä?! Minäpäs kysyn. Kuules Uuno, oletko ajatellut, millä vanha isämme tästä lähin elättää itseänsä? UUNO: Enköhän minä jaksane häntä elättää, eihän tuo tarvitse muuta kuin lämmintä maitoa ja vesikorppuja.
Tämänlainen kuiva ruoho On kitkettävä pois; siis minun saat. LUCIUS. Oi, rakas isä, pojastas jos käyn, Mun pelastaa suo veljieni henki! MARCUS. Isämme nimess', äitimmekin tähden, Mun anna veljen rakkautt' osottaa! TITUS. Sopikaa siis; ma säästän käteni. LUCIUS. Käyn heti kirveen. MARCUS. Minä sitä käytän. TITUS. Käy tänne, Aaron, aion heidät pettää. Kätesi mulle lainaa, niin saat minun.
"Kuinka te voitte kysyä sitä, herra? Ettekö te ole isämme?" "No niin, vie paljo aikaa opettaa teitä luottamaan isänne lupaukseen. Minä olen teille sanonut uudestaan ja yhä uudestaan ettei mikään voi saattaa minua rikkomaan teille tehtyä lupaustani viedä teidät kotiinne. Te olette olleet uskollisia minua kohtaan ja minä olen oleva uskollinen teitä kohtaan.
Isämme oli vaan pieni kauppias tässä maassa; mutta kuitenkin hän oli yhtä arka hyvästä nimestänsä kuin koskaan kuningas. Veljeni arveli, että isämme jätti hyvän maineensa meille perinnöksi, jotta me pitäisimme sitä pyhänä ja hyvänä." "Teidän veljenne oli oikeassa," sanoi kapteeni; "te ette olisi voineet parempaa perintöä saada. Mutta minä keskeytin teitä."
Päivän Sana
Muut Etsivät