United States or Bhutan ? Vote for the TOP Country of the Week !
No nyt sinun toimitan sanomalehden myyjäksi, sanoi Jojun toveri ja näytti hyvin mahtavalta, kun oli ottanut suosikikseen vieraan pojan. He läksivät myymälään, jossa olivat ensimmäisinä. Sanomalehtipoika sanoi heti: Tässä on nyt poika, joka myöskin tahtoisi lehden myyjäksi. Hän on minun toverini, kyllä minä hänen takaan. Vai niin. Mistä tämä poika on? Täältä hän on, asuu Albertinkadun loppupäässä.
Kummassakin sen päätepisteessä seisovat kansankirjailijat: alkupäässä Pietari Päivärinta, loppupäässä Santeri Alkio, Kauppis-Heikki, Heikki Meriläinen y.m., joista on myöhemmin tuleva puhe. Hänen kertomistapansa on yksinkertaista ja korutonta. Hänen havaintokykynsä on terävä, hänen järkensä selvä ja valistunut.
Nimeni on Joju, ja minä asun Albertinkadun loppupäässä. Mutta annappas minunkin huutaa. Noh, koetappas nyt. Uusi Suometa-ar, Nyija Rässen ja Huus-tasplaade... Ei se ollut oikein. Sinun pitää sanoman blaade eikä plaade. Hystasblaade: etkä myöskään saa sanoa: Nyija Rässen, vaan Nya Pressen.
Sitten kuului vihellys, ja Pekan kumppanit tulivat esiin. Kuultuaan, mitä poika kertoi, he seurasivat häntä. Poika käveli nopein askelin ja tunkeutui pian tiheään viidakkoon, jonka loppupäässä oli tuulen kaatama murrokko. Myrsky oli siellä aikoinaan kaatanut puita ja sortanut sikinsokin päällekkäin, niin että ne muodostivat melkein läpitunkemattoman murroksen.
Mikä siunaus se on, että kaikki, mikä meistä näyttää epätietoiselta ja ikäänkuin sumuun peitetyltä, ainoastaan on matkalla päämäärää kohden, ja että matkan perällä, loppupäässä kaikki on täyttä kirkkautta ja heloittavaa valoa. Sillä siellä on Jumala, joka on meidän isämme, siellä on hänen Poikansa, joka myöskin on ihmisten poika, Herra Jesus Kristus, meidän veljemme, ja "Jumala on rakkaus."