Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Siit' asti jo, kun Herran käskystä Isämme Abram Kaanaanmaata kohti Kodista lähti rakkaan lapsuuden, On onni sukuamme seurannut Kun kuullut on se ääntä Jahven, vaan Jos korvansa se milloin sille sulki, Niin sokeana turmioonsa kulki. ELIAB. Sa vierastasi kuule, kuningas! KANSA. Sa vierastasi kuule, kuningas! AHAB. Ma kuulen, kun ei vastustella syytä.
Ei, vaan lemmen jumalaa, mi sokeasti ampuu ja joutsellansa ajelee miestä kuin vuorten kaurista, joka nuoli sydämmessä rynkää kallion jyrkästä varmaan turmioonsa alas. Mutta kärsi, ihmislapsi, lemmen hirmuvaltaa, kärsi, kanna hänen kahleitansa nöyryydellä. Niin, valmiinapa kirous ja tuhonne jo tuijottelee esiin hänen silmistänsä.
Mutta rikkoisinko pyhän lupaukseni, ja surmaksi hänelle, joka kerran armahti minua kuolemassa? Sitä en taida. Mutta katselisinko avoinsilmin kuinka ystäväni rientää turmioonsa? Sitä en taida. Mutta salaisuuteni ilmoitus, tekisikö se enään hänen onneansa? Minä epäilen. Enkö saattaisi hänen onnettomuuttansa suuremmaksi vaan? Niin pelkään. Tuskallinen asema!
Kuitenkin tää kansa, jossa kaiken Ihmissuvun taidan tutkistella, Nähdä oman povenikin taidan, Tämä kansa on, kuin hullun koiran Purema, mi raivoisasti syöksyy Avosilmin turmioonsa, nauraa, Itkee, huutaa, hyppelee ja soittaa Ilolaulujansa, repiessä tuskan Tuiman sydänmunasia: kaikki Maa ja taivas vainen pyörii, kiertää Silmiss' onnettoman, kun hän viimein Raivopäisnä kosken kuohuvaisen Vaahtovaippaan peittää tuskiensa Raateleman rinnan, taikka meren Möyryväisen ärjy-aaltoon hautaa Haavat, joit' ei paranna, ei poista Taito haavurin, tai rohtoniekan.
Päivän Sana
Muut Etsivät