Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 9. marraskuuta 2025


RUOTUS: Terve! (Itsekseen.) Vakavanha Väinämöinen ynnä Seppo Ilmarinen! Oikeinko todisti aave? (

Kylmän kulta kuumottavi, vilun huohtavi hopea." Kahdeksasneljättä runo Tuop' on seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, heitti kultaisen kuvansa, hope'isen neitosensa. Pisti varsan valjahisin, ruskean re'en etehen, itse istuvi rekehen, kohennaikse korjahansa. Lähteäksensä lupasi sekä mietti mennäksensä pyytämähän Pohjolasta toista Pohjolan tytärtä.

Oliko hän yksin? 2:NEN PAIMEN: Väinämön jälessä astui itse Seppo Ilmarinen KANSA: Hän, joka tulen kadotti? 2:NEN PAIMEN: Sama miesi. Sillan päässä Väinö taaksensa katahti. sepolle ojensi soihdun, sanoi: »Saata kansalleni! Minä kuljen kukkulalle ilmoja tähyämähän.» Erosivat. Me lähimme min käpälät alla kesti juoksemaan kohin kotia. Täss' olemme. Kaikk' on totta. 2:NEN ja 3:S PAIMEN: Kaikki totta.

Suden akka orren alla kirnusi kesäistä voita kultaisessa kirnusessa männällä hopehisella työntyvi sisähän seppo, yli kynnyksen kysyvi: »Oisiko talossa tässä työtä tehdä tyhjän miehen?» Akka kiljas, kirnu kaatui, lapset parkasi pahasti, ukko uunilta tomahti koivuhalko kainalossa: »Ken olet kurja mieronkierto mikä mies, mitä sukua?» Sanoi seppo Ilmarinen: »En tiedä sukuni tietä, en isoa, en emoa, tuolla honkien humussa synnyin mä sysimäellä etsisin elosijoa, asuinpaikkoa anoisin.» »Ei ole talossa tässä suurusta suvuttomalle, tokko erkanet, elikkä !» Läksi seppo läylimielin kangasta kävelemähän, emoansa etsimähän, tietämään sukunsa tietä; suupieltä suru vetävi, murhe mieltä mustentavi.

Ja kyllä todella rauta silloin tulta pelkää: Maallinen ymmärrys ei mielellään kasva järjen pyhän viisauden tulessa se rukoilee pois »tuskista tulen punaisen», mutta Ilmarinen huomauttaa syystä, että paha kerrassaan voittaa, jos alempi järki saa kulkea omin tein: Tunteet eivät olleetkaan kauniita!

Aamulla havattuansa Ilmarinen oivaltaa morsiamensa uskottomuuden, ja koska ei hän itsekään vielä ollut tyttöä omistanut, suuttuu hän »moiseen morsiameen» ja laulaa hänet »lokiksi luo'olle lokottamahan». Itse hän sitten alla päin, pahoilla mielin matkaa takaisin omille maille.

Yhteisen kansan kuvaus tarkoittaa enimmiten ainoasti sitä, että muiden heikkouden rinnalla sankarien voima ilmautuisi sitä suurempana, jalompana. Ennen on jo ollut puhe siitä, kuinka Wäinämöinen ensin soudatti laivansa kansalla; mutta koko se väen paljous ei ollut riittäväinen kulun jouduttamiseen. Vasta kun Ilmarinen airoihin käsin kävi, silloin kiihtyi pursi täyteen vauhtihinsa.

Lietsoi kerran, lietsoi toisen, lietsoi kerran kolmannenki: rauta vellinä viruvi, kuonana kohaelevi, venyi vehnäisnä tahasna, rukihisna taikinana sepon suurissa tulissa, ilmivalkean väessä. "Siinä huuti rauta raukka: 'Ohoh seppo Ilmarinen!

Pois hän inhoten siitä silmänsä kääntää. Ja voitonvarmana hän hurmostilassaan huudahtaa: nyt itseni nähdä tahdon. Mutta Ilmarinen on myös totuudenetsijäsielu, vaikka hänen itsetietoinen etsimishalunsa herää myöhemmin kuin Lemminkäisen. Hän on toiminnan ja terveen järjen mies, realisti, vapaa tunteellisuudesta ja turhamaisuudesta.

ILMARINEN: Rauta kahleelta kajahtaa. RUOTUS: Myöskin miekalta vapauden. V

Päivän Sana

valmistajansa

Muut Etsivät