Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. marraskuuta 2025
Katsokaa, Kalevan miehet, tuolla jo joukkomme tulevat. TOISET: Aseisiin Kalevan kansa! Jo tulevat turmalaiset! TOISET: Tässä heitä uottakaamme. He tuovat valon ikuisen. ILMARINEN: Puhu Väinö, lausu Väinö! Päästithän Suvannon päivän? LEMMINK
Tässä yhteydessä, josta nyt on puhe, Sammon takominen selvästi merkitsee, että kykenee itse omin neuvoin irtaantumaan päivätajunnastaan ja tietoisesti siirtymään sisätajunnan maailmaan. Lemminkäinen ei tähän kyennyt. Kykeneekö nyt siihen Ilmarinen? Tuskin, runosta päättäen.
Mutta kun Ilmarinen oli väsynyt siveellisen mallikelpoisuuden tavotteluun ja huomannut, että se oli tyhjää, silloin hänen mielensä kääntyi näihin yöllisiin havaintoihinsa ja hän rupesi niiden johdosta miettimään. »Koska olemuksessani piilee tuommoisia salaperäisiä mahdollisuuksia, tahdon ruveta niitä tutkimaan ja kehittämään.
Vähän vastahakoisesti Väinämöinenkin tähän suostuu: »...Kun et mieline merisin, Niin on maisin matkatkamme, Rantaisin ratustelkamme!» »Mutta tao mulle nyt uusi miekka», hän samalla lisää Ilmariselle, »tee miekka tuliteräinen». Ilmarinen ryhtyi heti työhön, ja raudasta, teräksestä, kullasta ja hopeasta hän
"En laula metsän omaksi: metsä kaikki kaihostuisi; enkäpä ve'en omaksi: vieroaisi veen kalaset. Ennen kaa'an kalvallani, menettelen miekallani." Miekka mietti miehen kielen, arvasi uron pakinan. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Ei liene minua luotu naisia menettämähän, kataloita kaatamahan." Se on seppo Ilmarinen jopa loihe laulamahan, syäntyi sanelemahan.
Jos »ilma» tässä edustaa ajatusmaailmaa yleensä ja »vesi» tunnemaailmaa, jää »rauta» nähtävästi fyysillisen maailman edustajaksi. Mutta koska raudansynnyssä Ilmarinen näyttelee pääosaa ja Ilmarisen avain on jo löydetty, on selvää, että rauta yhtä hyvin kuin tuli symbolisoi jotakin älynvoimien tuotetta eli ilmennystä. Rauta, sanoo runo, on tulen nuorempi veli, läheistä sukua hänelle:
Silloin kun kantele on valmistunut, koko Kalevan kansa, vanhat ja nuoret, miehet ja naiset, kaikki koettavat soittaa sitä, jopa itse Pohjolakin toki hiukkasen yrittää. Ilmarinen yksin ei siihen sormellaankaan koske. Sama runollisen mielikuvituksen puute paistaa niin-ikään läpi hänen epäilemisestään, koska jotain outoa ehdoitellaan.
Kun Ilmarinen sitten selviää ja tulee tajuihinsa, huomaa hän olevansa Pohjolan pihalla. Hänen on käynyt samoinkuin Lemminkäisen: koirat eivät ole haukkuneet. Louhi tulee vastaan ja ihmettelee, kuka hän on, jota eivät koirat hauku, ja Ilmarinen, joka on sangen ällistynyt ja hämillään, ei osaa muuta vastata kuin ettei hän ole tänne tullutkaan koirien haukuttavaksi.
Itse seppo Ilmarinen ahjoa kohentelevi, pyyti kullaista kuvoa, hope'ista morsianta. Ei orjat hyvästi lietso eikä paina palkkalaiset. Se on seppo Ilmarinen itse loihe lietsomahan. Lietsahutti kerran, kaksi, niin kerralla kolmannella katsoi ahjonsa alusta, lietsehensä liepehiä, mitä ahjosta ajaikse, lähetäikse lietsehestä.
Ilmarinen suorittaa sen, mihin muut eivät kykene. Ilmarinen on Kalevalassa mitä merkillisin olento. Tarkastakaamme siis Ilmarista ja hänen työtään. Jos nyt Ilmarinen Kalevalan kuvakielessä edustaa ihmiskunnan älyllisiä voimia, miksikä Ilmarista kuvataan sepäksi, miksi hän alituiseen on tekemisissä raudan ja tulen kanssa, ja miksi Sampokin taotaan?
Päivän Sana
Muut Etsivät