Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. joulukuuta 2025
"En nyt toista annakana, en mä työnnä tyttöäni nokiesi nuohojaksi, karstojesi kaapijaksi. Ennen työnnän tyttäreni, laitan lapseni vakavan koskehen kohisevahan, palavahan pyörtehesen, Manalan matikan suuhun, Tuonen hauin hampahisin." Siitä seppo Ilmarinen murti suuta, väänti päätä, murti mustoa haventa, käänti päätä käiväräistä. Itse tunkihe tupahan, alle kattojen ajoihe.
Vaaran suuruuden täydesti arvaten, kehoittaa nyt Wäinämöinen kumppaleitansa: »Soua, seppo Ilmarinen, Soua, lieto Lemminkäinen, Soutakatte, kansa kaikki, Jotta juoksisi venonen, Pursi eestä ennättäisi!»
Laati piimäistä poroa, ytelmäistä saipuata, saipuata säihkyväistä, säihkyväistä, suihkuvaista, sulhon pään pesettimeksi, vartalon valattimeksi. Itse seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, takoi neien tarpehia, päällispankoja paranti yhen kylyn joutuessa, yhen saunan saapuessa; ne työnti tytön kätehen.
Kaikki sen sankarit ovat loitsutaitoisia, Lemminkäinen, Ilmarinen, Joukahainen, Louhi ja ennen kaikkea Väinämöinen, jonka sanojen ja laulun sekä soiton mahdilla ei ole ainoastaan lumoava, vaan suorastaan luova ja ihmeitä tekevä voima. Taikakaluna esitetään Lemminkäisen harja, joka äidin ja vaimon nähden vuosi verta, kun kuolo oli Lemminkäistä kohdannut.
Mit' olet pahoilla mielin, kahta kallella kypärin Pohjolasta tullessasi? Miten Pohjola elävi?" Sanoi seppo Ilmarinen: "Mi on Pohjolan eleä! Siell' on sampo jauhamassa, kirjokansi kallumassa: päivän jauhoi syötäviä, päivän toisen myötäviä, kolmannen kotipitoja. "Jotta sanon kuin sanonki, vielä kerran kertaelen: mi on Pohjolan eleä, kun on sampo Pohjolassa!
Ilmarinen sen valmistaakin "joutsenen kynän nenästä, maholehmän maitosesta, ohran pienestä jyvästä, kesäuuhen untuvasta"; vaan Pohjan neiti teeskelee esteitä ja Ilmarinen saa tyhjin toimin palata kotia. Nyt runo kääntyy uudelle uralle, kertoellen lieto Lemminkäisen, "veitikan verevän", retkistä ja lemmenseikoista.
Että Ilmarinen henkisesti katsoen oli valmistunut uutta kokemusta vastaanottamaan, näkyy siitäkin, että vaikkei hän päivätajunnassaan takonut Sampoa, hän kuitenkin haltiotilassaan oli sen tekevinään. Tajuntansa salatilassa ollen hän järkiperäisesti selvittää itselleen, mikä avain on sisäaistimusten maailmaan, mutta hän ei tuo sitä tietoa yli päivätajuntaansa.
Ilmarinen, se suuri lapsi, nosti oman tekemänsä auringon ja kuun kuusen latvaan, kun oikea aurinko ja kuu olivat suljetut Pohjolan kivimäkeen. »Jo nyt laa'it joutavia», sanoi vanha viisas Väinämöinen, ja pian näki taitava takoja itsekin, ettei kuumottanut hänen kuunsa kulta, paistanut hänen päivänsä hopea. Ne olivat kuin koristeita joulukuusessa.
Matkalta väsynehenä seppo nukkuvi sike'in toinen naista naurattavi mieheltä unekkahalta. Siitä seppo Ilmarinen aamulla havattuansa murti suuta, väänti päätä, murti mustoa haventa. Sanoi seppo Ilmarinen, itse mietti, noin nimesi: "Joko luome laulamahan, laulan moisen morsiamen metsähän metsän omaksi vai vetehen veen omaksi?
Lintu kielelle paneikse, havukkainen haastelevi: "Ohoh seppo Ilmarinen, takoja alinomainen, kuin olet kovin osaava, varsin taitava takoja!" Sanoi seppo Ilmarinen, itse lausui, noin nimesi: "Ei tuo kumma ollekana, jos olen takoja tarkka, kun olen taivoa takonut, ilman kantta kalkutellut." Lintu kielelle paneikse, havukkainen haastelevi: "Mitä, seppo, siitä laait, kuta, rautio, rakennat?"
Päivän Sana
Muut Etsivät