Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Ihmisluonto lakkaisi näitä viljelyksen kukkia tuottamasta ja toiset väsyisivät niitä ihailemaan. Yleisön silmä tekisi tässä suhteessa työlakon, ettei yhdessä korvan kanssa enää vastaanottaisi tuollaisia vaikutuksia. Korva antautuisi yksinomaan musiikille ja silmä sirkkusnäytännöille; parhaimmassa tapauksessa varieteelle.
Olihan nyt kerran Eskollekin kirkas päivä koittamassa, hänen täytyi se arvokkaasti ottaa vastaan, eikä suinkaan itse sen loistetta hämmentää. Mutta ihmisluonto on heikko; siis ennen kaikkia: vaiti! Muuten, jos hänen salaisuutensa joutuisi maailman suuhun, ei hän voisi olla varmana mistään, itsestään kaikkein vähimmin. Kauan oli Esko jo näissä mietteissä istunut puistikossa.
On syytä sanoa jatkaa Spencerin arvostelija ettei hän tuominnut oikein kummassakaan tapauksessa. Ihmisluonto on paljoa monimutkaisempi. Melkein jokainen ihmisen teko johtuu siksi erilaisista voimista, ettei niistä voi päätellä niin ylimalkaisesti kuin Spencer tekee.
KENTIN KREIVI. Ken siellä? NARRI. Hänen armonsa ja känsä; se on: viisas mies ja narri. KENTIN KREIVI. Te täällä, herra? Ne, jotk' yöstä pitää, Ei pidä moisest' yöstä. Taivaan vihat Peloittaa pimeydenkin kulkijat Koloihinsa. Siit' asti kun ma muistan, En ole nähnyt moista liekkimerta, Noin hirmuist' ukkos-ilmaa, enkä moista Sateen ja myrskyn tuskan-ulvontaa. Moist' ihmisluonto säikähtää ja kammoo.
Hän kiivastui kiivastumistaan, sillä enemmän kuin Lygian rikos sellaisenaan katkeroitti häntä ihmisluonto yleensä ja naisluonto varsinkin, jota ei kristinoppikaan saanut varjelluksi Eevan heikkoudesta. Hänet valtasi syvä inho ja halveksimisen tunne.
Tätä varten hän ottikin rukouksekseen seuraavan ihmeellisen Sofokleen köörilaulun: "Oi että mun ois suotu hurskautta täydellistä Sanoista, töissä saavuttaa, Joiden on säännöt vakaat Laadittu taivahan korkeudessa, Joiden on isä Olympon valtias yksinään! Niiden ei ole alku ihmisluonto kuolevainen, Unehen vaivuttaa niit' ei unhotus voi; Suuri on jumala näissä eikä vanhene milloinkaan."
Hänen vävynsä vastaili hajamielisesti ja ykstavuisilla sanoilla. Vihdoin täytti tämä kuva koko hänen sielunsa hivuttavall' ikävällä, saada kerran nähdä hänet kasvoista kasvoihin. Olishan ihme, jos tuo tapahtuis, mutta visseinä aikoina on ihmisluonto valmis toivomaan jotakin odottamatonta jopa melkein kuin jos tuo ikävöitty, kaivattu, kuvallisesti puhuen, kuolleist' ylös nousis.
Hyväksyn siis sun mielipitees; koskaan ei ihmisluonto ole ollut moinen kuin noiden kahden, eikä moiseks tule. Jos puhettani nyt en jatkais, varmaan sanasi ensimmäiset oisi silloin: 'Tuo kuinka siis on vailla vertaistansa? Mut että näkyis, mikä näy ei vielä, sa muista ken hän oli, kuinka pyysi hän silloin kuin ol' hällä vaalinvalta.
Mutta toivotaan, että jokapäiväinen seurustelu runoilijan sivistyneessä kodissa myös on vaikuttava hyvää L:n jokapäiväisiin tapoihin, sillä hienostuksen täytyy lopulta tarttua, ellei ihmisluonto ole aivan kova ja vastaanottamaton, ja sitä ei kuitenkaan ole syytä uskoa L:sta.»
Niinpä ihminen ikään, kun hän panee luottamuksensa ja turvansa jumalalliseen suojelukseen ja suosioon, saavuttaa sen kautta sellaisen voiman ja uskon, mitä ihmisluonto sellaisenaan ei voisi saavuttaa; joten ateismi on sitäkin hylättävämpi, kun se riistää ihmiseltä keinot, joiden avulla hänelle kävisi mahdolliseksi kohota mitättömyyden yläpuolelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät