Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
"Siinä tapauksessa hän ei ole parempi kuin varas", vastasi isämme, "koska hän otti vastaan ne. Fritz ja Elsa, järjettömät lapset, saavat rangaistukseksi jäädä päivällistä paitsi; ja lisäksi suljetaan Elsa omaan huoneesensa, koska hän valehteli." Minä istuin väristen huoneessani ja ihmettelin, mitenkä voi tapahtua, että asiat niin eri tavalla päättyivät St.
Kirjat hän oli tosin heittänyt luotaan liian aikaisin, pääsemättä siis osalliseksi perinpohjaisemmasta sivistyksestä, mutta elämän kokemukset olivat häntä kouluttaneet niin, että minä aina ihmettelin hänen ihmistuntemustaan.
Yhtenä ainoana suurena salina oli koko navetan päällys ja niin siisti kuin puhtahin pirtti. Täällä saattaisi vaikka tanssiksi pistää, ihmettelin. Jottako täällä ei olekin sitten pistetty, jo toki montakin kertaa. Melkein joka vuosi täällä kauranleikkuutalkoossa tanssia lekutellaan. »Ja siin' ei seinät hämmentele», deklamoin minä.
Minä tulinkin Kreetan ja Tapanin kanssa. Niin äitisikin sitte minulle kertoi, kun ihmettelin, ettei sinua kuulunut. Minä käynkin aina kirkossa heidän kanssaan. He taitavatkin käydä siellä useammin? Niinpä käyvät. Sitä minäkin arvelin! Kuule Johanna, ethän ole suuttunut minulle siitä, että tulin tänään tänne? En ... kuinka minä siitä...?
Kyllä sinne ympäri järven tulee lähes pari peninkulmaa, mut suoraan ei vesimatkaa ole yli kahden neljänneksen." "Mikä hän muutoin on miehiään?" kysyin taaskin. "Tavallinen köyhä talonpoika hän vaan on." Minä ihmettelin, miksi köyhät ihmiset useinkin ovat rikkaita viisaammat, vaikka rikkailla luulisi olevan enemmän tilaisuutta opin ja viisauden hankkimiseen.
Joskus ihmettelin muutosta, joka hänessä oli tapahtunut, muistellessani minkälaisessa tilassa hänet löysin, ryysyisenä, paljasjalkaisena ja kaikin puolin hoidon puutteessa, niin sanoakseni poislakaistuna lian kanssa kadulta, ja nyt näin hänet kelpomieheksi tulemassa, joka kenties kerran oli kuuluva suuren ja rikkaan syntymäkaupunkinsa ylhäisten ja mahtavien lukuun.
Mutta arvaatko sinä, Jaakko, millä Viulu-Mikko äitini mielen sai kääntymään noin äkkipäätä?» »En, sitä itsekin ihmettelin, mutta kyllä kai siitä vielä selko tulee.» »Kysyä ei uskalla » »Ei suinkaan enkä siitä välitäkkään, kun tytön vain saan; mutta enpä ole oikein varma, ennenkuin kuulutuksessa ollaan.» Näin tuumaten Jaakko meni ohjaamaan nuorta toveriaan talon töihin.
Mutta suloinen hän oli nytkin, levätessään siinä ruusunpunaisessa aamupuvussaan, puoleksi ummistunein silmin. Katselin häntä äänettömänä ja ihmettelin. Tahtoisitko sinä auttaa minua? hän kysyi hetkisen kuluttua. Mielelläni, jos voin. Ajattelin lähteä täältä tän'iltaisessa laivassa. Mutta sitä ennen pitäisi saada nuo tavarat kokoon. Mieleni sävähti. Lähdetkö sinä jo pois?
Välistä taasen kohosi hän hirmuisen pitkäksi mieheksi, ulettui päänsä aina pilvien rajalle. Sieltä huusi hän minulle: »näetkös minun päätäni?» Minä, haastellen aina hänen mieliksensä, ihmettelin pituuttansa suuresti ja sanoin, että silmäni tuskin eroitti hänen haarojansakaan. Silloin veti hän suunsa suureen, riemulliseen nauruun ja katseli minua tarkasti.
Taas se ei minulle puhunut mitään; se oli vaan läsnä, ja minä ihmettelin, ettei sillä ollut sen enemmän sanomista minulle juuri silloin. Ei vähintäkään vivahdusta moitteesen! »Onko minulla todella vapaus tähänkin», kysyin sydämmessäni ensi kerran, vaikka ajatuksissani olin jo aikaa sitten ratkaissut kysymyksen, ja minä annoin ajatusten vastata sydämmelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät