Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Hyvin usein jouduimme sielun-elämän alalle, ihmetellen tutkistelimme niitä monia ilmiöitä, joita elämässä olimme huomanneet. Kun ihmettelin sitä lepoa ja mielentyyneyttä, sitä varmaa vakuutusta, jota hänen puheensa ja elämänsä ilmaisi, niin hän sanoi, että se rauhan rahtunen mikä hänellä on, ei ollut taistelutta saavutettu.
Boulogneen me minun poikana ollessamme olimme aina kesäisin menneet kylpemään. Muistin miten minä piennä ressuna astelin isäni vierellä, kun hän oli kävelemässä rannalla ja ihmettelin, minkä vuoksi jokainen kalastaja otti lakin päästään, kun me lähestyimme.
En osaa sanoa, kuinka minä ihmettelin, kuin äiti oli kuorinut hänen yltään kaikki nuo matkatakit toisen toisensa päältä, ja näkyville tuli pieni soma tyttönen, joka suurilla, harmailla silmillään katseli tyynesti ja mielevästi meitä, vieraita ihmisiä, hänen ympärillään.
Luultavasti olin vaipunut uneen, jota kuitenkin kaikin voimin koetin vastustaa, sillä minä heräsin siitä että koirani haukkui kovasti. Isäntä oli huoneessa, hän juuri aukasi kaapin, josta pieni tyttö oli paperi-paketin ottanut. Hän otti siitä vallan samallaisen paperi-paketin ja lähti taas ovesta ulos. Hänen mennessänsä minä ihmettelin mihin tuo pieni tyttö oli joutunut.
Tunsin itseni oikeaksi tattariksi ja merirosvoksi liikkuessani kotona; ja ihmettelin sitä suunnatonta hävityksen henkeä, joka minussa asui ja joka aina sai minut särkemään ja repimään jotain tai saattamaan siivottomuutta tällä järjestykselle pyhitetyllä alueella.
Vastenmielistä oli hänestä jatkaminen. Minä en tahtonut häiritä hänen ajatuksiaan. Vihdoin hän pääsi taas kertomukseensa. Tähän saakka kestää kertomus onnestani, jatkoi hän surullisena. Lopun esitän niin lyhyesti kuin suinkin. Jouduttuani yksin huoneeseeni tunsin itseni hyvin alakuloiseksi. Ihmettelin itse tätä enkä voinut ymmärtää, mutta oli aivan kuin olisin jotakin kamalaa aavistanut.
"Nimeni on Olli Akselinpoika," sanoi jalo mies, joka oman henkensä vaarassa oli hänen tuonut ulos liekistä; "mutta nyt teen teille, jalo rouva tai kuka olette, saman kysymyksen, sillä minä ihmettelin suuresti kuultuani hätähuudon linnasta, joka on koko kesän ollut asukkaitta. Mutta mitäpä nimi tekee asiaan; jos se on salaisuus, niin en tahdo sitä tiedustella.
Silmät huikenevat, kun ne kääntää päin aurinkoa. Niinhän se on. Mihinkä he muuten menivät? Ihmettelin, ettet sinä ollut mukana. En ehtinyt siihen vastata, sillä Mari samassa ilmestyi ovelle paperilippu kädessä. Viivyimme näin kauvan, rouva taisi jo kaivata. Enpä niinkään. Mikä lippu se on? Herra kuuluu lähettäneen. Repäisin kirjeen auki ja luin. Elä odota minua päivällisille.
Kun sitä ei voi nähdä ollenkaan. RIIKKA. Ei kuin valkoista nyöriä! Minä varta vasten sitä katoin kerran, kun kyökki-Mari näytti minulle huoneita herrasväen poissa ollessa. Ei ollut kuin valkoista nyöriä! Oikein minä ihmettelin. ROUVA PENTTINEN. Ooho! Vai valkoista nyöriä? RIIKKA. Ja kun se oli vielä semmoista paksua pukelota. Ihan kuin tuo minun etusormeni.
Ihmettelin ett'ei tyttö ollut tehnyt itsemurhaa. Naiset näyttävät jaksavan kärsiä Mutta miksi juuri minulle kerrot tuon. Mitä se minuun koskee? Tuon tytön nimi oli Lyydia Siivonen. Tunnetko hänet? Hän on ensi kuukauden Bergenstråle! Sinun täytyy hänet naida! Eipä niinkään. Sinun täytyy hänet naida, jos olet kunnon mies. Vai naida hänet. Se, se vasta olisi tuhmuus. Miksi viettelit hänet?
Päivän Sana
Muut Etsivät