Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Te olette sittekin oikeassa, sanoi hän viimein. Olin kerran tätini kanssa pienellä virkistysmatkalla. Mutta miten ihmeessä olitte niin varma siitä? Arvasin vain. Se joka kertoo noin, on kyllä matkustanut enemmänkin. Herra Hägg käänsi puhuessaan katseensa poispäin. Oliko teillä hauska matka, kysäisi hän sitte.
Tämän vuoksi tarvitaan tajuntaa »ohjaamaan keskushermostoa, joka on tullut liian monimutkaiseksi voidakseen itse reguloida itsensä». Jamesin ajatus sisältää todellisuudessa hämmästyttävän virheellisyyden. Juuri tällaista käsitystähän Lotze pilkkaa kun hän puhuu »klaviatuurista», jota sielu mielensä mukaan soittelee. Kuinka ihmeessä voisi »tajuntamme» ohjata keskushermostoa?
Etsittiin Tuiraa seuran huviksi vielä, vaan häntä ei löytynyt mistään. Seuraavana päivänä tiedustelivat merimiehet toisiltaan Tuiraa ja Kivinen etsi häntä tarkoin kuin neulaa lattialta. Oli etsitty kaikki paikat. Missä ihmeessä hän oli? Sitä ei tiennyt kukaan muu kuin Tepon Liisa.
Ainoastaan kun Frits astui ulos vaunusta, luuli hän näkevänsä jotain keltaista vilahtelevan edessään. Hän katsoi tarkemmin, ja mikä ilo! Sehän oli keltahousuinen Kalle! »Kalle Witt, pysähdy!» huusi Frits. »Olipa erinomainen asia, että tapasin sinut.» »No, älä ihmeessä, sinäkö se olet?» sanoi Kalle. »Minä luulin sinun olevan ukkojen kanssa matkalla Belgiaan.»
»Niin miten ihmeessä te sen arvasitte?» huudahtaa Olavi keventynein mielin. Mikä onni että tyttö on noin hilpeä ja alkaa lörpötellä! Ja hän tuntee pakottavaa tarvetta itsekkin lörpötellä, lörpötellä ja valehdella muuten hän ei voisi täällä viihtyä hetkeäkään kauvemmin. »Kuinka minä en sitä arvaisi!
"Sinusta on siis tullut herännäinen", sanoi Bengt, katsoen häneen syvästi halveksien, "mutta miten ihmeessä se on käynyt päinsä? En ole vilahdukseltakaan nähnyt tuota välttämätöntä välittäjää: pappia ... saarnaajaa ... kolportööriä..."
Tiedän että teidän on vaikea antaa minulle anteeksi, sanoi Nehljudof, mutta hän pysähtyi jälleen kun kyyneleet tekivät estettä, vaan jos entisyyttä onkin mahdoton korjata, niin teen ainakin nyt kaiken mitä voin. Sanokaa... Kuinka ihmeessä olette minut löytäneet? kysyi Maslova vastaamatta hänen kysymykseensä ja katsomatta häneen. »Jumalani! Auta minua.
Milloinka sinä opit sen panemaan paikoilleen? Elä jätä tauluasi siihen! Eihän sen paikka siinä ole. Ui, miten likaiset kädet sinulla on! Missä ihmeessä sinä olet itsesi tuommoiseksi töhrännyt? Et saa istua sillä tuolilla; paikallahan sinä sen säret. Lapsiparka, minkä näköinen sinun tukkasi on! Mene paikalla sukimaan! Etkös näet taas ole repinyt vaatteitasi! Hyvä ihme, minkälainen tuo poika on!
Se on kaikkiruokainen tuo sinun koirasi, sanottiin räätälille ivaten. Elkäähän hätäilkö, vielä se kerran ihmeessä näyttää. Sille kunhan isä jumala ikää lisää, niin saattaa sillä kulkea metsällä sekä lintua että jänistä.
Muutamaksi sekunniksi vain. HILMA. No, voinhan minä sitten. Mutta jos sinulla vaan on jotakin vehkeitä HILMA. No, olkoon menneeksi! ONNI. Ovatko ne nyt oikein hyvästi suljetut? Etkä tirkistä yhtään? HILMA. En yhtään. Kaikki on mustaa kuin sydänyöllä. ONNI. Paikalla, paikalla! Yks kaks kolme. No nyt! Mitä tämä on? ONNI. Salaisuus salaisuus vain. HILMA. Mutta mitä ihmeessä ?
Päivän Sana
Muut Etsivät