Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Mielessä hetvahteli jotakin keventävää, välähteli jotakin kuin kirkasta, joka hetkeksi ilahdutti. Hän ei osannut vielä mitään ajatella, selvitellä, hän tunsi vain aivan kuin olisi ollut jotakin hyvää tulossa. Keventynein askelin kulki hän kaupungille päin ilman minkäänlaista aietta, poikkesi puistoon ja asteli hiljalleen sen läpi, yli kadun toiselle ja niin kulkeutui toisia puistoja rantaan päin.
He kyllä ymmärsivät että tapauksen oli täytynyt vaikuttaa häneen syvästi ja synnyttää toiselta puolelta tyydytyksen tunnetta siihen osuuteen nähden, mikä hänellä oli tämän salaperäisen asian selvillesaamisessa. Mutta rangaistuksen pyytäminen ja ilmeinen ilo sitä suorittamaan lähtiessä jäi heille lopullisesti arvoitukseksi. Väkijoukko hajautui surunvoittoisin, mutta keventynein mielin.
Puolenpäivän rinnassa saapuivat he Kaarinan yksinäiselle mökille, kaukana metsän sisässä. Ränstynyt ovi oli teljetty ja syvä hiljaisuus vallitsi hökkelin ympärillä. Pappi kolkutti muutaman kerran ovelle, vaan ei niin merkkiäkään näkynyt siitä, että tuvassa olisi elävää olentoa ollut. Akka ei ole kotosalla, sanoi nimismies keventynein mielin. Veli hyvä, me saamme palata täältä tyhjin toimin.
Hierasi sitten leikkisän toimekkaasti käsiään, ikäänkuin käsiksi käydäkseen, ja lisäsi: »Mitäs tuumit, Keskitalo, eiköhän nostettaisi heti lämpimiksemme?» Kaikki alkoivat hymyillä. »Jos sentään jätetään huomisaamuun taikka ainakin siksi kun olemme kahvit juoneet!» nauroi Keskitalo. Siihen nauruun yhtyivät muutkin ja lähtivät keventynein mielin, vilkkaasti puhellen sisään.
Helka yksin katsoi ihmetellen, vaan sitten hänkin hoksasi isän sanoissa piilevän sukkeluuden ja naurahti ääneen tälle huomiolleen. »Painetaan vaan eteenpäin, päivä kuluu!» puheli Keskitalo hilpeästi. »Hei-hei, Heipparinna!» Hän huiskautti erästä lehmää piiskallaan. »Ja mitäs se Onnike siellä sivulle vänkää juokses Kalle!» Keventynein mielin lähdettiin eteenpäin.
Isä korjasi lasinsa taskuunsa, lähti ja jätti Manassen mestarin huomaan. Keventynein mielin palasi isä kotiin. Olihan hän onnistunut sälyttämään Pietari Isaskaarin hartioille oman raskaan tehtävänsä, opetustyön, johon verraten suon kyntäminen ja ojankaivuu ja mikä muu kova työ hyvänsä oli hänestä herkkua. Hän niisti nenänsä, pyyhki sen nutun hihalla ja sylkäsi lieteen.
Hektorin mielestä kuitenkin sellainen menettely juuri johtaisi Troian kukistumiseen, ja sitenhän tavaratkin auttamattomasti joutuisivat vihollisten haltuun. Olisipa parempi heti jakaa ne kansalaisten kesken ja keventynein mielin koettaa kenttätaistelussa päästä voittoon kuin tavarain vuoksi asettua pelkälle puolustuskannalle ja siten menettää kaikki.
»Niin miten ihmeessä te sen arvasitte?» huudahtaa Olavi keventynein mielin. Mikä onni että tyttö on noin hilpeä ja alkaa lörpötellä! Ja hän tuntee pakottavaa tarvetta itsekkin lörpötellä, lörpötellä ja valehdella muuten hän ei voisi täällä viihtyä hetkeäkään kauvemmin. »Kuinka minä en sitä arvaisi!
Päivän Sana
Muut Etsivät