Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
On syynä näihin kaksi immen silmää Niin ihanaista, tumman siintävää, On syynä näihin kaksi immen huulta, Niin ruusunpurppuraista, viehkeää. On syynä vihdoin posken kainot ruusut, Niin hienot, raittihit, niin tervehet; On syynä uhkuava immen rinta, Kun mulle hehku ei sen tuntehet! EL
On syynä näihin kaksi immen silmää, niin ihanaista, tumman siintävää, on syynä näihin kaksi immen huulta, niin ruusunpurppuraista, viehkeää. On syynä vihdoin posken kainot ruusut, niin hienot, kuultavat ja lämpöiset, on syynä uhkuava immen rinta, kun mulle hehku ei sen tuntehet! Kasvoi laakson ensi nurmikolla valkovuokko, suven ensimmäinen.
Ihanasti värähteli Kansan laaja povi Kansanlapsell' aukeneepi Sivistyksen ovi. Niinkuin nousee kevätsäällä Kukkaa kaikellaista, Niin nyt nousee kansassamme Orast' ihanaista. Silloin kesken toimiansa Kuni kautta loihdun Sortui, jätti kädestänsä Valistuksen soihdun. Viel' ei lehti kellastunut Syksyn satehissa, Viel' ei kukka kuihtunut, kun On jo katehissa.
Ja urhot, jotk' edestä isäinmaan Näin kuolivat sankarimielin, Ei heitä heitetty unhottumaan, Vaan kantelon kultaisin kielin Heill' ikimuistoksi sytytettiin Sydämihin hehkuva palo, Mi lemmen liekkinä roihuvi niin, Kuin Pohjolan taivahan valo. Mutt', oi, ken kannelta helkyttää Niin ihmehen ihanaista?
Ja hän käy läpi joukkojen riemuavain, Kuninkaan hän astuvi luo, Ja polvistuu, pikarin ojentain, Tytärtäänp' ihanaista nyt viittavi luo, Tämä helmistä viiniä täytehen kaas sen, Ja nuor' mies kääntyy nyt kuninkaasen: »Eläköön kuningas! sepä autuas, ken Valon virtoja henkiä saa!
Sisäänpä hän astui hämäräiseen yöhön; Toki lumikukkasien valkeus Tuolle yölle päivän ihmeellisen antoi. Mutta kenen löysi neito lehdon yössä? Metsä-impisenkö? Katso, pieni Kaarin Yksin istuu kukkasien kinokses, Seppeliä siteleevi ihanaista Atalantan kiharien kaunisteeks, Linnan emännälle päivän kunnioiksi.
CONON. Minä rakkauden lähettiläs olen, Minä vanha; mutta kaino on tuo nuori. Auta, Amor, huuliltani tämä sana: Ihanaista Almaa lempii Kilian. ALMA. Hurjat miehet, hurjat vaimot! mitä juonta, Mitä mieletöntä narritusta teiltä, Armottomat, kohtaan Almaa katalaa? ELINA. Totuus kaikki! KASPER. Totuus kirkas!
Nyt mä Tajuan sinut: tahdoit kuninkaana, Isällisenä hyväntekijänä Hänt' ihanaista hellien suojella, Keventää hänen elämäänsä. Sin' et Rakastanut, ja niin on kaikki hyvin. Se sama hyvyys, sama ystävyys, Sua joka Valpuria puolisoksi Kehoitti ottamaan, nyt aikeestas Sun luovuttaa, kun kosija on täällä Ja Valpur immen onnen ehtona On pyhä liitto tää. HAKON. Sä yhä puhut Kuin juopunut. Mä enkö rakasta?
Ja niin tulee kaikkinainen hempeämpi huoneenhallitus ja meno mahdottomaksi, ja mieskin turhaan raukeaa, ja Beliaalissa ainoastaan rotat redistä kurkistavat, sillä ei ole enää sitä Herran antamaa ihanaista vaimoa, joka vielä helmaa hempeästi heilauttaisi ja Beliaalissa miehen vuoteen lämpimänä ja sydämmen suloisena pitäisi ja hänen tyköänsä ikävät ja kirput karkoittaisi, vaan on ainoastaan se viisaaksi kuivettu kirjavaimo, joka lasisilmiensä takaa niinkuin vanha ja Herralle kauhia paavin valta mieheen katsoo.
Valon väkeviä sankareita ne olivat. Yön valtoja vastaan ne taistelivat. Sotivat kesän ja päivän puolesta, suojaten Italian ihanaista maata halloilta ja kylmiltä pohjoistuulilta, vaikka ne itse näyttivätkin niin hallaisilta ja niiden silmän-iskut pilvien korkeudesta niin pelottavilta. Mutta työmies on työnsä näköinen, sanotaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät