United States or Tajikistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Anttilan isäntä kuunteli hetken tuota pitkää puhetta, koputti tuhan piipustansa, purskahti sitte iloiseen nauruun ja vastasi, että Tikka voisi koettaa onneansa kysymällä Nillalta, sillä tämä oli kauvan toivonut pientä koiraa, joka osaisi hyppiä kepin yli, ja Tikka sopisi siihen yhtä hyvin kuin joku muukin. Tikka ei tuosta huolinut, meni yksin Nillan luo ja esitti asiansa.
Vihassa lähti ukko heti paikalla majataloonsa, jossa keppi kourassa odotti tanssijan kotio. Tämä mitään pahaa aavistamatta, tuli iloisena laulaen kotio ja astui kamariin isänsä luokse. Mutta nytpä sai Mikko hyppiä toista tanssia isän kepin nuottien mukaan, sillä ukko arveli koko nimensä häväistyksi pojan julkisen tanssimisen tähden.
Hän sieppasi sen, ahmasi sen silmillään ja alkoi hullun tavoin hyppiä ympäri huonetta paperikäärö painettuna rintaa vasten ja huutaen ihastuksesta. Sitten vaipui hän nojatuoliin, niin väsyneenä ja uupuneena tästä valtavasta mielenliikutuksesta, että meidän täytyi kaataa konjakkia hänen suuhunsa, ettei hän pyörtyisi. "Tyyntykää, tyyntykää", sanoi Holmes ystävällisesti ja taputti häntä olkapäälle.
"Ihmiset tunkeilivat meidän ympärillämme, koettelivat käsivarsiamme ja jalkojamme ikäänkuin olisimme olleet elukoita ja tarkastelivat hampaitamme. He antoivat meidän hyppiä ja juosta nähdäksensä, mihin me kelpaisimme. Sitten he alkoivat tarjota meistä rahaa, toinen toistaan enemmän. Kaikki toverini myötiin ennen minua, sillä he olivat minua nuoremmat, ja siis kelpasivat paremmin kaupaksi.
Hulluksi ne, tottumattomat kollot, viisaus tekisi: alkaisivat viisautta päähän saatuaan vain hyppiä ja vastaan potkia... No veli! Ryyppää!» Vallesmanni ryyppäsi konjakin vakavana. Ei häntä miellyttänyt puhe viisaudesta. Hän vaikeni.
Puistossa oli nurmikkoa vähäisen, mutta ei saanut kulkea kuin tietä myöten. Täti käveli aina hyvin hiljaa, että tahtoi väsyttää rinnalla kulkiessa. Ei saanut juosta eikä hyppiä, vaikka olisi välistä mieli tehnyt, ja piti astua lyhempiä askelia kuin siellä kotona ja pitää tätiä kainalosta kiinni... Se oli niin hassua, kun sitä ajatteli.
Hän pysytteli lujasti olkapäilläni ja oli hangannut ihoni jo aivan helläksi, ikäänkuin sitä olisi ruoskalla lyöty. "Aloin juosta ja hyppiä hurjasti pitkin metsää, sillä epätoivoissani en tiennyt enää mitä tehdä, mutta se ei ollut miehelle mieleen. Hän käski minua astumaan tasaisesti, milloin kiirehdytti minua nopeampaan kulkuun, milloin hiljensi vauhtiani.
Ei kukaan niitä näe, pimeys peittää ne, pakkanen puree niitä, harakka hyppiä teputtelee kevein askelin niiden lumisella haudalla. Harakka ei tiedä, että hangen alla on jotakin, jossa kerran oli eloa ja riemua, mutta joka nyt on kadonnut. Me tiedämme sen, ja sentähden me nyt ajattelemme ja muistelemme sitä, joka on ollut ja kadonnut, vaan joka on taaskin kerran tuleva.
Silloin minä myös laulan teille kauniin saksalaisen romansin, niin liikuttavan... Ja taidatteko tanssia? Ette? Mahdotonta? Minä opetan teitä tanssimaan ecossaise'a ja kasakkaa. Tra la la, tra la la"... Ja Emilia alkoi hyppiä ympäri huonetta. "Katsokaat mitkä sievät saapikkaat minulla on. Ne ovat Varsovasta. Vaan miksi ai'otte nimittää minua?" Luutnantti punastui korviin saakka.
"Teen sen aivan mielelläni." "Tahdotko todella?" riemuitsi Friedrich ja alkoi hyppiä aivan haltioissaan. "Silloin on hevonen jo käteeni käymässä. Oletpa oikein hyvä ja kyllä sinusta isälleni olen puhuva ja sinua kiittävä jotta hänkin sinuun mieltyy. Tuossa paikassa menen hänen luokse." Jo teki lähtöä, mutta ei ehtinyt varsin ovelle asti. Ovi aukeni näet ja Friedrichin isä tuli sisään.