Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Mut käsi tää on kiusaamaton vielä Ja kerjäläisen lailla rikkait' ilkkuu. Niin, ollen kerjäläinen, ilkun siis Ja sanon, ett' on rikkaus suurin synti; Kun rikastun, en lakkaa huutamasta: Ett' on se kerjuu suurin synti vasta. Kosk' edun vuoksi vallat pettää noin, Sua, hyöty, palvelen ja jumaloin. KOLMAS N
Aika käy meille pitkäksi. Kukapa saisi unta näissä vietävän suurissa kaupungeissa? Vaunuja, yövartijoita, rumpuja, kissoja, korpraaleja ei koskaan lakkaa jyrisemästä, huutamasta, pärisemästä, naukumasta, kiroilemasta; aivan kuin yö olisi kaikkea muuta kuin lepoa varten. Kuppi teetä, armollinen neiti? Tee ei minulle maistu. Minä keitätän omaa suklaatamme. Keitätä, itsellesi! Itselleni?
Tuli veljekset vesiltä, Emon lapset lainehilta; Kielti vanha Wäinämöinen, Epäsi suvannon sulho, Kielti kolmesta pahasta: Yksin öillä kulkemasta, Humalassa huutamasta, Maantiellä makoamasta, Syänyöllä soutamasta. Vaan ei kiellyt Wäinämöinen, Evännyt suvannon sulho, Hukkuvata huutamasta, Kuollutta makoamasta.
»Ajattelin, että jos se nukkuisi paremmin viereen», hän sanoi. Alma läksi ylös, avasi leninkinsä napit ylhäältä ja laskeutui vuoteelle. »Eikö rouva riisu samalla», kysyi Miina, »johan nyt on myöhä». »En minä vielä; tuohan Helmi tänne.» Helmi herkesi kohta huutamasta, kun pääsi äidin rintaan, johon tarttui hapeasti kiinni sekä suullaan että molemmilla käsillään.
Hetkisen ajan vallitsi hänen ympärillään syvä hiljaisuus, ikäänkuin pelko olisi kahlehtinut kaikkien suut ja estänyt niitä huutamasta. Hänestä tuntui, että nyt vihdoinkin tapahtuu jotakin, että ihmeen hetki vihdoin on koittanut.
Kun Rakki kuuli Pekan ampuvan ja näki karhun kaatuvan, se päästi iloisen ulinan ja iski kerta toisensa perästä hampaansa kontion karvaiseen turkkiin. Pekkakin ilmaisi ilonsa äänekkäästi huutaen: "Antti, Antti, ohoi! Tänne päin! Ohoi!" Mutta Antilta ei kuulunut mitään vastausta, ja Pekka taukosi huutamasta.
Ei, sehän ei ole mahdollista! Niin, hänhän siinä sentään on! Missä kurjuudessa! Katsokaahan, miten kalpealta hän näyttää! Oi, rakasta pikku kreiviämme! Oi, tuota kaunista, herttaista poikaa!» He tuskin saattoivat lakata ilosta ja säälistä, hämmästyksestä ja uteliaisuudesta huutamasta ja kyselemästä, valittelemasta ja riemuitsemasta.
Kärsivä äiti-parka tiesi aivan hyvin, ett'ei veriruskea rikos lähde pois eikä lakkaa kostoa huutamasta sillä, jos uutta lisä-rikkautta tuodaan taloon, vaan että siihen tarvitaan totinen katumus ja elämän parannus ja rikoksen sovittaminen; semmoisia ei ollut isällä eikä pojalla, ja siitä ymmärsi, siitä huomasi äiti, että koston käsi ei ollut poistettu, näyttäköönpä elämä kuinkakin loistavalta ja lupaavalta tahansa.
Vaan hän ei lakannut huutamasta. Vihdoin, kun äiti pelkäsi isän pilalle lyövän lapsen, meni hän väliin ja kantoi pahasisuisen pojan ulos tuvasta. Johannes oli yhdeksänvuotinen silloin. Seuraavana päivänä, kun isä, Jaakko veli ja Kaisa sisar menivät pellolle, jäi Johannes, joka ei vielä ollut leppynyt, äidin kanssa tupaan. Lukuhetki lähestyi, mutta äiti oli niin kovassa päänkivussa, ettei jaksanut.
Pauhaavan joukon rynnätessä sisään oli paksu mies jo rypistää kulmakarvansa ja nousi jo istualtaan, mutta huomattuaan, mitä väkeä sieltä tuli, myhähti vaan ja kielsi huutamasta, koska viereisessä huoneessa muka paraillaan makaa metsämies. "Mikä metsämies?" kysyi pari henkeä yhdestä suusta. "Hovin herra." "Aha."
Päivän Sana
Muut Etsivät