Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Hyvin kuuluu olleen ikävällä mielellä kaiket aamua, vaikka onkin kuuliaispäivä. PIRKKO. Nyt, jos ette vaikene, niin ajan teidät pellolle. HUSSO. So, so! Olepas hiljaa. Vieraita ajaa pihaan. PIRKKO. Ja ketä muita? Siellähän on hei, kaikki viis minun hevostani siellähän on jo pelimannit ja muut! RIIKKA, Astukaa peremmälle, tehkää niin hyvin!
Ja puhut sitten vielä sydämestä ja omastatunnosta. Ha, ha, ha! Oikein minua naurattaa. Entä jos minun omatuntoni pakottaa minua ilmituomaan totuutta? Mitäs siihen sanot? ANNA LIISA. Menkää! Tehkää kuin tahdotte. Te tiedätte päätökseni. HUSSO. Ja sinä siinä muka pysyt? ANNA LIISA. Pysyn. Anna Liisa, onko se totta? Sano pian, onko se totta? ANNA LIISA. Mikä niin?
MIKKO. Niin, sitten kun olet vielä ajatellut pääsi ympäri moneen kertaan ja kun yhdessä olemme tuumailleet. Mitä hän aikoo tehdä? MIKKO. Ettekö sitä ymmärrä? Hän ilmoittaa kaikki. HUSSO. Herra siunaa ja varjele! Onko hän hullu? ROVASTI. Hänpä aikoo sanoakin jotain muuta, kuin mitä ensin luulin. Jos omatunto teitä pakottaa puhumaan, niin minä en suinkaan siinä tapauksessa tahdo kieltää.
ANNA LIISA. Minäpä olen tehnyt lujan liiton Johanneksen kanssa. Eikä sitä enää pureta. HUSSO. Aikaisempi liitto sinulla oli Mikon kanssa. Ja sen laatuinen, että sen pitäisi kestää läpi koko elämän. Tuskin lienetkään tässä toisessa vielä niin pitkälle mennyt. Vai kuinka? ANNA LIISA. Hiljaa! HUSSO. Minä vaan kysyn. Eihän sinun ole siihen pakko vastata, ellet tahdo.
Isäsi käy vanhaksi, ei jaksa enää yksinään hoitaa taloa, mielelläänkin hän nyt ottaa kotivävyn. Ja mistä luulet, että paremman saa kuin Mikko on? Niin rivakkaa työntekijää ei ole toista, sen takaan. ANNA LIISA. Heretkää, elkää vaivatko itseänne turhaan. Ei siitä kumminkaan tule mitään. HUSSO. Tulee! Minä sanon että tulee! ANNA LIISA. Ei tule. Vaikka suostuisikin isä, niin minä en suostu.
Mikko, joka oli rakastunut sinuun yli silmien ja korvien. Muistat kai sen itsekin. ANNA LIISA. Ja millä hän sen osoitti? Pakeni pois ja jätti minut yksin oman onneni nojaan juuri silloin, kuin kipeästi kaipasin tukea. Ei säälinyt nuoruuttani, eikä kokemattomuuttani ooh, Herra Jumala, kuinka armoton hän oli minua kohtaan! HUSSO. Elä nyt siinä joutavia!
HUSSO. Jonkun vaaterepaleen, niinkuin sanoin, ei mitään muuta. Ja näin kauvan, neljä vuotta, minä yhtäkaikki olen pitänyt sitä salassa, en henkeä ole vetänyt koko jutusta yhdellekään ihmiselle. Anna Liisa on saanut käydä kunniallisesta talontyttärestä, eikä hän ole tietävinäänkään, vaikka lapsi, jonka hän hengiltä otti, makaa kuusen alla metsässä, vähän matkaa täältä.
Sanokaa minullekin. HUSSO. Mitähän sinä virkkaisit, jos Anna Liisa vielä purkaisi Johanneksen kanssa ja menisi Mikolle? PIRKKO. Elkää vouhkiko tyhjää, vanha ihminen. HUSSO. Mikkopa on paljon pulskempi mies kuin Johannes. PIRKKO. Menkää suolle! HUSSO. Etteikö ole sitten? PIRKKO. Menkää suolle, minä sanon! HUSSO. Eikä se Anna Liisa ole niinkään hanakkata Johannekselle menemään.
PIRKKO. Menkää sitten pois täältä joka kynsi, eikä saa tulla sisään, ennenkuin käsketään. HUSSO. Saanhan minä jäädä tänne avuksi? PIRKKO. No, te jos jäätte. Mutta muut kaikki pois, ja väleen! KORTESUO. Mennään minun kammariini siksi aikaa. MIKKO. Elähän huoli, Pirkko, minä sinulle vielä näytän! PIRKKO. Näytät sinä! Minkähän tuota näytät? Nyt sukkelasti, Husso. Nostetaan seppeleet sisään.
Päivän Sana
Muut Etsivät