United States or Martinique ? Vote for the TOP Country of the Week !
VALLESMANNI. Minun pitää virkani puolesta tehdä muutamia kysymyksiä. Tiesivätkö vanhempanne mitään tästä kaikesta? ANNA LIISA. Ei, he ovat viattomat. He uskoivat minusta pelkkää hyvää. Ei heillä ollut pienintä aavistustakaan minun rikoksestani. HUSSO. Lähtään pois, Mikko. Mitäs me täällä enää. MIKKO. Kuunnellaanhan, kuinka tässä käy.
HUSSO. Siinä nyt kuulit, Mikko. Näin he meitä kohtelevat. Näin he ovat minua koko ajan kohdelleet. Ei sisään käsketä, ei istumaan pyydetä. Semmoinen on kiitos siitä, että olen heidän tyttärensä pelastanut häpeästä ja kuritushuoneesta. RIIKKA. Hyvä Jumala ovatko he menettäneet järkensä, nuo molemmat! KORTESUO. Punnitse sanojasi, eukko. Tämä juttu ei lopu tähän, sen lupaan.
RIIKKA. He ovat panneet tuumansa tukkoon, äiti ja poika! No, ei kiitetä! Antaapas olla, mitä tästä vielä tulee. KORTESUO. Tämä juttu ei lopu tähän. Minä vedän heidät edesvastaukseen! HUSSO. Vie oikeuteen, jos uskallat! Minä pysyn puheessani. Sanon siellä niinkuin täälläkin, että Hämeenlinnassa istuisi tyttösi huomenna tänäpäivänä ilman minua, niin totta kuin minä tässä seison.
Se sitten on somaa, kun ne oppivat puhumaan ja sanovat minua tädiksi. »Pirkko täti, Pirkko täti, ota 'ylliin.» 'Ylliin' se sanoi Ristolan Elsakin, ei osannut sanoa ässää. ANNA LIISA. Etpä sinä pidäkään varalta siellä ikkunassa, Pirkko. Katselet vaan tänne. Nyt jos Husso onkin puikahtanut ohitse, ettet ole huomannutkaan. PIRKKO. Eikä ole puikahtanut ohitse. Minä siitä vastaan.
HUSSO. Elä hiidessä, Anna Liisa! Pidä nyt ajoissa suusi kiinni, muuten kadut. Mitä sinä turhan takeen menet lörpöttelemään. ROVASTI. Hiljaa! Olkaa sekoittumatta tähän, te. Jatkakaa, Anna Liisa, jatkakaa vaan pelkäämättä, vapaasti ja rehellisesti, niinkuin Jumalan kasvojen edessä. MIKKO. Jos rovasti sallii minä häntä puhuttelisin ensin vähäisen. ROVASTI. Voitte tehdä sen sitten, jäljestäpäin.
HUSSO. Kuinka sanoit? JOHANNES. Syrjään siitä! HUSSO. Elä ylpeile liiaksi. Vähissä musta sika syö sinulta eväät. ANNA LIISA. Husso, mitä tämä tietää? Minä tuon sinulle terveisiä. ANNA LIISA. Keneltä? HUSSO. Vielä häntä kysyy. Mikolta tietysti. ANNA LIISA. Ne terveiset olisitte huoletta voinut heittää toiseen kertaan. HUSSO. Odotahan, kun kuulet. Siinä on vielä muutakin. ANNA LIISA. Mitä muuta?
RIIKKA. Jos sieltä lapsen ruumis löytyykin, niin on se jonkun muun, ei Anna Liisan. HUSSO. Siitä vallesmanni ja korkea oikeus kyllä ottaa selvän, ellei Anna Liisa hyvällä tunnusta. Mutta eipä hän kykene tässäkään väittämään vastaan. Siinä seisoo vaan kuin tuomittu.
Kurjuutta olen kärsinyt koko ilmoisen ikäni, en minä muutaman vuoden vankeutta pelkää, jos niiksi käy. ANNA LIISA. Mutta kun te ette saa siitä mitään etua? Sillä minä vannon, etten mene Mikolle kumminkaan. Ennen , ennen vaikka lopetan itseni. HUSSO. Vai lopetat itsesi! Uskottele muita, elä minua. Et sinä lopettanut itseäsi pahemmassakaan pulassa ollessasi, etkä sitä tee nytkään.
PIRKKO. Minä vähättelen talosta! HUSSO. Mikäs hänellä sitten on vikana? PIRKKO. Sekin on vikana, jos tietää tahdotte, ettei Anna Liisa voi häntä kärsiä. HUSSO. Ooho? Niinkö on hullusti, ettei Anna Liisa voikaan kärsiä Mikkoa? PIRKKO. Niin se on. Mikä teitä naurattaa? HUSSO. Ilman minä tässä vaan aikojani. Voi sun, taivaan tapernaakkeli! Onpa tämä sentään hauska juttu. PIRKKO. Mikä niin?
PIRKKO. Niin, ja Anna Liisa pelkää ANNA LIISA. Pirkko ! PIRKKO. Mitä se tekee? Saahan sen sanoa. Anna Liisa pelkää, että Husso vielä sotkee Johanneksen ja hänen välinsä. Oho? Vai semmoisia sinä pelkäät, Anna Liisa? Siihen hän nyt ei kumminkaan ikinä maailmassa pysty. Ei, vaikka ! KORTESUO. Ei tietystikään. RIIKKA. Siunaa ja varjele Mikkohan se on! MIKKO. Päivää! KORTESUO. Päivää, päivää!