Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Jos olisit vapaa, Liisi, hän sanoi, ettei sinulla olisi miestä eikä lapsia, niin veisin sinut mukanani maailmaa näkemään. Minäpä en lähtisi. Hupsu, miksi et lähtisi? En tulisi siellä toimeen. Minua vaivaisi kauhea koti-ikävä. Hän istui silloin jo laivan kannella, minä seisoin hänen edessään. Koti-ikävä? hän matki hienosti hymyillen.
Minkätähden tahdoit naittaa poikasi näin nuorella iällä, nyt hän on hukkaan joutunut, sinä voit juosta hänen peräänsä maailman loppuun asti. Ja tuo kuski hupsu, miks'ei hän saattanut valjastaa hevosia? Ja tuo herra, joka tunsi hevosen, miksi antoi hän hänen astua sen selkään? Missä on nyt poikani?"
Suurella kunnioituksella tytöt katsoivat Anna Sohviin, joka loistavin silmin heille hymyili. »Ja kaksi vuotta ennen hän sen jo olisi tehnyt, ellen minä pannut vastaan. Hupsu! Tietäiskö sitä nuorra olleensakaan, jos kuudentoista vanhana miehelle menisi. Ikään kuin ei siihen iloon vähemmällä ennättäisi.» Anna Sohvi se vaan nauroi ja kuunteli.
Onnellinen te, herra herrassööding, kun olette jo löytänyt omanne. Sallikaa minun puristaa kättänne. VALTER. Suokaa anteeksi ei ole aikaa. Heikki, missä on setäni? HEIKKI. Tuolla alhaalla hän näkyi kävelevän. TOINI. Sydämeni iloitsee teidän kanssanne, herra herrassööding. Mene hornaan! Tuo on toinen hupsu. HEIKKI. Niin hän on päässyt toiveittensa perille, hän.
Oi, kallis Edgar, Sa eksytetyn isäs vihan uhri, Jos sais sun tuntemalla vielä nähdä, Sanoisin: mull' on silmät taas. VANHUS. Ken siellä? Kies'auta! Ken voi sanoa: "nyt on pahin!" Mun pahemp' on kuin koskaan nyt. VANHUS. Tom hupsu. Ja pahempaa voi tulla; viel' ei pahin, Kun sanoa me voimme: "tää on pahin." VANHUS. Mies, minne ties? GLOSTER. Se onko kerjäläinen?
Kuka liekään, mistä minä hänet tiedän? Yhden päivän miestä näin, ja jo mukaansa lähdin. Ei, ei ... ei se ole semmoinen ... ei ole ... ei ole. Hupsu olen, minä paha ... hän hyvä ... minä ... ei hän, ei! Kuului askelia. Marja karkasi ovelle. Jo ennenkuin hän oli ehtinyt ulos, oli katunut kaiken. Vaan se ei ollutkaan Shemeikka. Oli vanha, märkä ukko, joka pudisteli vettä päällyksettömästä turkistaan.
Ja hän, tuo pikku hupsu, kuinka lapsellisen onnelliselta hän näytti hänen hävyttömiä imartelujaan kuunnellessaan! Voi, hän ei tiennyt, hän, kuinka monta samanlaista juttua tuolla miehellä oli takanaan!... Mitään ratkaisevaa mielipidettä ei kuitenkaan voitu tänä iltana muodostaa, sillä pormestarinna istui koko ajan arvoituksentapainen ilme kasvoissa eikä sanonut asiasta sanaakaan.
Vastaisella sivulla oli haaveksivakatseisen nuorukaisen kuva omistettu tietysti kerjäläistytölle sitaatilla: »Sanoiksi kiel' on köyhä, henki heikko, niin sua lemmin ettei rajaa, määrää!» »Tämä on isäntä?» kysyi Lauri nuorukaisen kuvaa emännältä tämän sisään palattua. »Tuo on vain eräs raukka, hupsu hullu»! sanoi emäntä silmätessään osoitettua kuvaa ja nauroi.
"Ja sinun, Carinus", vastasi Manlius, tarjoten omaa sarveansa takaisin. "Manlius!" puhui Carinus hehkuvin poskin, "tiedätkö, että olen jo yhden miehen Glycerialta murhattanut?" "Hyvin siinä teit, Carinus, ainoastaan sillä tavalla on minun mahdollista tulla hänen toiseksi mieheksensä." "Mutta tiedätkö, minkätähden hänet murhatin?" "Sentähden, että hän oli arka vaimosta. Se hupsu!
"Niin enkö jo ole sitä sanonut, nuo hienot ihmiset ovat luodut ainoastaan pahantekoja varten. Miksi eivät nyt voineet sinua pitää, ruokkia ja olla ystävällisiä, tyttö parka, vaan sitä eivät tehneet! Ei, pois pois, se on tietty. Nyt kai tahtoisivat että tulisit kättä nuolemaan ja anteeksi pyytämään, vaan hupsu olet, jos sen teet.
Päivän Sana
Muut Etsivät