Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. marraskuuta 2025
Merellä seestyi taivas kultaisen heleäksi ja pitkät, verkkaiset mainingit ajoivat loiskeita karkeiden, nelitahkoisten toekivien väliin. Huokaus toisensa jälkeen. Hän ei enää sietänyt, vaan kääntyi poispäin, meni takaisin sinne, missä oli Lidon ylpeys, näivetystautisten kylpylaitos kuorittuja plataaneja, tyhjä raitiovaunu, joka odotti vieraita, tyhjiä hotelleja, jotka samoin odottivat.
Silloin pääsi hänen rinnastansa syvä huokaus; hän pani kädet ristiin niskansa taakse, katsoi tähtitaivasta kohti ja lausui intohimoisesti: Kuinka minä rakastan sinua! Niin hän seisoi hetkisen, katse kohti korkeutta. Seuraavassa silmänräpäyksessä hän kääri huivinsa tiukemmin ympärilleen ja meni eteenpäin yön pimeässä.
Aalto kaarnoja viskelee, Myrsky-aalto huima. Mikä olen minä? Lentävä lehti Tuulen tuiman eessä! Mikä olen minä? Keinuva kaarna Kuohuvassa veessä! RAIVAAJAN HUOKAUS ER
"Tuo huokaus, joka tuulessa väräjää, meren kuohuessa, virtain loiskuttelussa, kaikessa tuossa luonnon-äänessä, joka maailman avaruuden halki soipi, tuo täällä, tääll' ylähällä pohjoisnavan hiljaisuudessa kaikista selkeimmin kuuluu, kaikki, kaikki ja jok' ikinen esine tuntuu kuuntelevan, kätkevän kasvonsa ja kuiskaavan: 'pyhä, pyhä! ikäänkuin seisoisivat he Jumalan kasvoin edessä.
Säde päivän ja liitävä läntinen He ruusua armasti somaa. Sen vuoks tuul' henkäili huoaten. Säde pilvien etsi lomaa. Mist' onkaan aukean tuulen tie. Tuon ilmojen lapsipuolen? On sielu hällä, ken luullut lie, Ja huokaus lemmen, huolen. Oi säde sä onnekas! Helppo sun On lempesi lausua julki. Sun loistosi kieltä on kaivatun, Mi kaikkien kuulluks kulki. Kuin tuuli kertovi lemmestään?
Huokaus ei olis kuulunut valtani äärestä toiseen, ei surunkyyneltäkään hiekkahan vuotanut ois. Onnessa, kirkkaudessa ja voimassa auringon alla luotuni käynehet ois kenttiä kukkivan maan.
Vaikka hän kuin pyytäen tai neuvoa kysyen ensin oli palvelusta halunnut, hän kuitenkin raivostui, ellei pyyntöä täytetty. Hilliten itsensä vastasi Ester: Tuon heti paikalla. Ester poistui. Mutta mennessään tunkeutui huokaus esille: Juoko tuo toinenkin! Pian olivat kahvit ja konjakit Arnoldin kamarin pöydällä. Juodaanpa sitten, sanoi Arnold lasiansa kohottaen.
Pakolaiset läksivät jatkamaan matkaansa, ja ennen aamun koittoa kiikkui jo heidän veneensä Pankajärven laineilla. Karjomökki oli salolla, mainitun järven pohjoispuolella. Pääsihän sinne maata myötenkin; mutta sankassa, poluttomassa metsässä oli kulku hyvin vaivaloista ja petoeläinten tähden vaarallistakin. Perille päästyä kohosi helpotuksen huokaus pakolaisten rinnasta.
Tuona kiistan ja eripuraisuuden hetkenä, kun kaikki sisaret tahtoivat puhua yhtaikaa kiivauden ja moitteen kieltä, kuului syvä ja valittava huokaus, joka sai kaikki kerrassaan vaikenemaan ja heti katsahtamaan pienelle työkamarin ovelle.
Hän ajatteli Paulin ystävyyttä, joka oli suloisempi kuin kukkien tuoksu, puhtaampi kuin lähteen vesi, lujempi kuin nuo yhteenkasvaneet palmut; ja huokaus kohosi hänen rinnastaan. Hän uneksi yön yksinäisyydestä; ja raivoisa tuli paloi hänen suonissaan. Yht'äkkiä hän hypähti ylös, kauhistuen noita vaarallisia varjoja ja tuota vettä, joka nyt jo poltti enemmän kuin kuuman ilmanalan tuliset säteet.
Päivän Sana
Muut Etsivät