Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. marraskuuta 2025
(Varmasti.) Jaa-a!... Niin asiaako että... (Huokaa ja hyssyttää.) Niin, että olisihan sitä asiaakin, olisi... (Vie lapsen penkille.) Tää pienin lapsi olisi kastettava ja... (Hartaasti.) Jaa, jaa, herra rovasti... Ei sitä ihmisen sovi ilman kasteenliittoa maailmassa elää ... (kuin huokaus) elää ja... (
1833. 40. »Sanan Saattajassa Wiipurissa» oli v:na 1833 ja seuraavina vv:na seuraavat Juteinin runot, toiset vanhoja, toiset uusia: »Laulu Suurelle Ruhtinaalle. Kirkko-Tarha. Talonpojan Laulu. Elämän Juoksu. Miehen Arwo. Herran Rukous. Elämän muoto ja toiwo. Julkinen Jumalan kiitos. Huokaus. Yhteinen Siunaus. Usko Jumalaan. Laulu Rakkaudesta. Wartian yö-huuto kellon lyötyä. Wilu-Taudista.
SIMEONI. Olemmehan vihoittaneet taivaan ja maan. Useinpa ma'ata pannessani ja muistellessani nuoruutemme ilkivaltaisia töitä, pistelee aivan kipeästi kurjaa rintaani tuo omantunnon tulinen miekka, ja tuntuupa kuin kuulisin eriskummallisen kohinan kuin kaukaisen, huokailevan sateen, ja kuin synkeä ääni vielä kuiskaisi minua korvaan: »Jumalan ja ihmisten huokaus Jukolan seitsemän pojan tähden». Tuho uhkaa meitä, veljet, eikä kiillä meille onnen tähti ennen kuin on meidän ja ihmisten väli paremmalla kannalla.
Ja häneltä pääsi helpotiksen huokaus, kun Rautiainen yhtäkkiä kääntyikin Esteriin. »Neiti Esteri», hän sanoi. »Menkää studeeraamaan ylöskantoon. Yleville ja kauniille ajatuksillenne on oleva kova koetus, kun näette miten huonoja heiniä talonpojat tuovat palkaksi erinomaisesta evankeliumista.
Paljon puhuttiin eräästä suuresta taistelusta, jossa Venäjän väkikin oli mennyt Bonaparte'a vastaan oliko myös Jaakko niiden joukossa ollut, sitä ei voinut kukaan sanoa. Usein, kun Anna oli yksin, hän vuodatti palavia kyyneleitä, ja moni salainen huokaus nousi hänen sydämensä pohjasta.
Tyyni järven pinta näytti ikäänkuin kiehuvan, kun isot, raskaat vesipisarat putoilivat siihen yhtenä ainoana rapinana. Katselin sitä kauvan, kun elottomana ja vihdoin eikös jo ota ja pääse rinnastani heikko, surullinen huokaus! Ellin kuva vilahti silmissäni ja mustasukkaisena äänsin minä silloin ynseän: "Mokomakin!... Luulee parempikin olevansa!"
Helpotuksen huokaus pääsi poikajoukosta. Ei näyttänyt enää niin hirveältä, kun hän nyt riippui kahden käden varassa. Mutta mihin hän siitä pääsee? Jaloilla ei mitään tukea, ne roikkuivat joutilaina ilmassa, käsiään hän ei siis voinut siirtää mihinkään. Ei pääse ylös eikä pääse alas. Ja alla oli päätyseinässä olevan oven porraskivitys, johon putoaa.
KUNINGATAR. Mun suokaa mennä hälle seuraajaksi. KUNINGAS RICHARD. Yks suru on, vaikk' yhdess' itkee kaksi. Mua siellä itke, ma sua itken tässä; Parempi poiss' kuin lässä, eikä lässä. Tietämme mitelkäämme huokauksilla. KUNINGATAR. Tie kellä pisin, pisin huokaus sillä. KUNINGAS RICHARD. Jok' askeleelta huokaan kaksi kertaa, Pitentäin vähää matkaa toista vertaa.
Kuinka kauvan hän onkaan jo ollut teille kirjoittamatta? Ah! rauhanteon jälkeen on hän kirjoittanut minulle vain yhden ainoan kerran. Vai huokaus rauhaakin vastaan! Ihmeellistä! Rauhan pitäisi vain korjata kaikki se paha, minkä sota on saanut aikaan, mutta se turmelee sen hyvänkin, mitä tämä, sen riitaveli, kenties on aiheuttanut. Rauha ei saisi olla niin itsepäinen!
Hänen silmänsä seurailivat häntä alati, ei ainoakaan huokaus, ei yksikään salainen kyynel, ei mikään mielihaikeuden varjo, joka kasvoille lensi, jäänyt häneltä huomaamatta. Mutta hän ei niin milloinkaan puhunut Maryn vahingosta.
Päivän Sana
Muut Etsivät