Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Koska nuoret rakastavat toisiansa, niin mitä minä muuta siihen, kuin suostun". Hovilainen naurahti ja hieroi käsiään. "Hm!" Hannulan isäntä veti pitkän savun piippunysästään. "Minä puolestani luulin, että te jo olette valinneet vävyn jopa herras-säädystä". "Vai niin luulitte, he, he, he! Ei, kyllä se on parasta että itsekukin pysyy omassa säädyssään". "Siinä sanoitte ihan oikein".
Hän sieppasi vaatteet syliinsä ja juoksi ulos, mutta jo ajoi Hovilainen pihaan ja näki hänet. Hän pakeni Hannulaan päin ja näki Lotan ja Timon ja tuon vieraan herran seisovan Hannulan pihalla ja huutavan hänelle: joudu, joudu sukkelaan! Hän kiiruhti eteenpäin mutta jo tulla hurahti Hovilainenkin takaa. Tuo vieras herra riensi hänen avuksensa, mutta myöhään.
"Oliko Joosepilla asetta, näittekö?" "Ei hänelläkään ollut". "Näkikö Jooseppi teidät?" "El". "Hän meni sivutse; no, ja te nyt hänen jälestänsä?" kysyi nimismies pyörittäen kynäänsä. "Sitte minä en nähnyt häntä elävänä enää. Hovilainen on vallan väärässä, kun luulee nähneensä meidät kalliolla yhdessä. Haudalle kun tulin " "Oho, oho, nähdäänhän!" sanoi Hovilainen.
Hovilan Olli hymyili, hieroi käsiään ja heitti salaviisaita silmäyksiä vieraisiinsa. "Jaa", jatkoi pastori, "Taavi Hannula meni kaupunkiin; kentiesi hän siellä jo sormukset teettää". "Ei vielä, ei vielä sentään", vastasi nyt Hovilainen hiljaa, vilaisten saliin ja naurellen. "Eihän tässä tiedä, mutta saattaa se siksi kääntyä. Nähdäänhän!"
Me puhelimme naimiskaupoista, ja isänne sanoi suurimman toivonsa olevan, saada oikein raakamaisen miniän ha, ha, ha hullulta se kuuluu, mutta niin hän sanoi selvillä sanoilla". "Ha, ha, ha!" naurahti Taavikin. "Mutta eihän se totta mahtanut olla. Ja enköhän minä saane huolta pitää, ett'ei se semmoinen tule". "No tiesinhän minä!" huudahti Hovilainen ja väänti suutansa hymyyn.
Eräs hovilainen kiirehti vastaamaan: "Se on uuden Aleksanterin työ. Jos tunkisimme Libyaan asti, ei epäilemistä, ett'ei Ammon'in oraakeli teitäkin julistaisi Jupiterin pojaksi." Ja jokainen kumarsi ikäänkuin tervehtiäkseen jotain jumalaa. "Olkoon menneeksi!"
"Niin, jaa, jaha!" sanoi myös Hovilan isäntä, pannen uudelleen täytetyn konjakki-karafiinin pöydälle ja ottaen osaa puhelemiseen vanhalla tavallansa, että nim. sanoa jaa ja amen kaikkeen mitä herrat lausuivat. "Niin, itsetyisyyttä tarvitsette enemmän, patron Hovilainen", sanoi pastori ivallisesti. "No terve, Olavus!"
"Te taidatte vainenkin vihata Hannulaisia", sanoi nimismies äkkiä kääntyen Hovilaiseen, joka vihaa hehkuvilla silmillä katseli Taavia ja Timoa eikä ehtinyt muuttaa muotoansa, ennenkuin nimismies siitä oli lukenut hänen tunteensa. "Ei suinkaan, ei mitenkään!" vakuutti Hovilainen. "Päinvastoin oli meidän välimme käydä aivan läheiseksi, josta kuitenkin Jumala ajoissa varjeli "
"Niin ainakin kaksi tuttavaani kertoi, jotka yöllä tapasin, kun kylästä tulin. He palasivat kaupunkimatkalta, ja mainitsivat, että pari kaupungin herraa, joille Hovilainen on isompia summia velkaa, pakoittavat hänet konkurssiin, elleivät kuukauden sisään saa rahojansa pois. "Vai niin! No ainapa minä olen arvellut, ett'ei hänelle kunnian kello laula, jos näin jatketaan taloutta.
"Tämän kymmenmarkkasen panen vielä pöytään, sen saan varmaankin monenkertaisena takaisin" tuumaili hän itsekseen, mutta se pantiin ja se vietiin, toinen pantiin pöytään samalla toivolla, sen kävi samoin, niin kolmannenkin ja neljännen. Hovilainen puri hammasta harmissaan. "Kyllä sillä pojalla rahoja riittää, vaikka hän kadottaakin jonkun kasan kymmeniä", virkkoi eräs Hovilaisen takana.
Päivän Sana
Muut Etsivät