United States or Estonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Te sanotte ett'ette tiedä minne hän on mennyt. Sepä kuuluu kummalliselta, ett'ette ole saaneet taikka hankkineet minkäänlaista tietoa, olittehan toki hyvin ystävälliset Annalle aina. Vai eikö hänen matkastansa kukaan tiedä? Eikös siinä ollut kotona vaimoväkeä ainakin, vaikka Hovilainen itse oli markkinoilla?" Näin kyseli Taavi, ja Lotta oli pahemmassa kuin pulassa.
Paarien ympärille oli hioutunut paitsi oikeuden-miehiä kaikki Hannulan väki ja koko joukko uteliaita. "Mitä teillä, Taavi Hannula, on tässä asiassa sanomista?" kysyi äkkipäätä Varmanen ja katsoi samalla terävästi Taaviin, joka vaaleana ja synkkänä seisoi taaempien rivissä. Taavi säpsähti ja katsahti vähän epävakaisesti ympärilleen. Hovilainen heitti häneen ilkeän, ilkkuvan silmäyksen.
"Menkää hiiteen tuosta minun tuolini takaa!" tiuskasi Hovilainen kääntyen vihasesti katselijoihin; "te katsotte pahoilla silmillä minun lehtiini". "No, no, ukko kiivastuu ha, ha, ha suuttuisi sitä vähemmästäkin tappiosta;" he vetäytyivät vähän etemmäksi ja naurelivat. Täytyihän nyt harmissakin kuudennen setelin ilmautua.
Taavin samaten kuin useimpien läsnäolijoinkin kasvot olivat hämmästyneen näköiset. Hovilainen vaan oli hyvillään. "Kyllä se on minun mitenkä lie tänne joutunut", vastasi Taavi. "Te sanoitte äsken, ett'ei teillä eikä Joosepilla ollut asetta eilen illalla, ja nyt kuitenkin löytyi täältä teidän kirveenne.
"Kivikko eli riutta siinä on kierrettävä, kun rantoja myöten soutaa, mutta se on enemmän kallion tuolla puolella", sanoi eräs lautamiehistä. "Niin, ja sen takanahan me olimme, eikä niemen nenässä, kun murha tapahtui", lausui heti Hovilainen. "Kallion likellä, mutta riutan takana, niin.
Kummakos sitten että Kokka mielellään oleskeli Hovilassa. Hän oli siellä joka päivä. Viimeksi mainitun käyntinsä jälkeen Hannulassa tuli hän taas Hovilaan, ja meni tällä kertaa suoraan isännän kamariin. Joosepin äkkikuolemasta tuli tietysti puhe. Kokka oli aivan samaa mieltä kuin Hovilainen; murha tässä oli, tuo Taavin vieras herra oli vale-kuva, Taavin oma keksimä.
Suur' on herra hovilainen, Rikkain puolen Savonmaan, Pitkin maita käypi maine Uhkeasta talostaan. Pulska talo, laajat pellot, Aluskunta avara, Sadan lehmän soipi kellot Tarhatiellä illalla. Siks'pä hymy huulillansa Viiksen alta vilahtaa, Kun hän leikkuupellollansa Joukkoaan käy katsomaan. Kuhilaita tuhatmäärin Sängen päälle kohoaa, Kirjavana joukko häärii Työssä siinä uutteraan.
Hovilainen oli valheellisesti käyttäinnyt ja hänen käskystänsä Ville Savolainen samoin. Ville Savolainen kutsuttiin nyt esille ja pääsi valalle. "No vieläkö pysyt väitteessäsi, että Jooseppi oli se, joka Taavin kanssa käveli?" kysyi tuomari. "Kyllä hän oli Joosepin kokoa ja näköä, mutta voipihan sentään silmä erehtyä iltahämärässä", vastasi Ville.
"Luuletko saavasi Hannulan Taavia onnitella vapautuksesta?" sanoi Miina. "Tiedänhän minä ett'ei hän vielä ole vapaa", vastasi Anna. "Tiedät", sanoi Hovilainen; "se on siis taas salakähmässä ollut tiedustelemassa, malttamatta edes odottaa kunnes kotona olisi saanut sen kuulla".
Niin olivat Horosen lesken viittaukset hänen ohitsensa saapuneet nimismiehen korviin, ja tämä taas ei huolinut niistä Hovilaiselle mainita. Kun täällä todistajat lueteltiin, oli Hovilainen luullut ja toivonut tämänkin vaimon olevan noita vähän tietäviä todistajia, jommoisia useimmat muutkin olivat.