Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Silläkin tuo kavala tarkoitti minun turmiotani". "Vai niin!" vastasi Hovilainen; "nyt minäkin muistan, ja ilmoitan teille, jotka Taavia olette pitäneet niin erittäin hyvänä ja hurskaana miehenä: minunkin henkeäni hän uhkasi ja ahdisti niin että tuskin pääsin veneesen.
"Ei Hovilaisella muuten ole niin rahoja joka miehelle", muistutti Taavi. "Ja tapasihan sitten se mies muitakin ihmisiä, joille voi puhua tuosta herrasta, jos semmoista hän olisi nähnyt", sanoi Hovilainen vielä. "Ei hän herrasta ole maininnut niin mitään, minun tieteni", sanoi Hirvonen. "No, Hirvonen käyköön ulos", käski tuomari. Ville Savolainen otettiin kuulusteltavaksi ilman valatta.
"Mitä tuohon häpeään ja pilkkaan tulee, mitä pelkäätte, niin ei meidän siihen syytä ole, että ihmiset tekevät valmista asiasta, joka minun tieteni ei ole ollut alussakaan ja, kuten toivon, jääkin alkamatta". "No, no, mies", kiukkuili Hovilainen. "Kumminkin kääntyy häpeä teille itsellenne; saarnatkaa vaan viisauttanne ympäri pitäjää, niin saavat ihmiset nauraa.
"Sinusta taitavat puhua, ja naimisista", kuiskasi hän sitten. "Mitähän heillä nyt on mielessä". "Ei hyvää ainakaan", vastasi Anna huo'aten. "Isäntä katsoi minuun niin vihaisesti kuin tuli". "Pidä sinä paremmin puoltasi Anna", sanoi Lydia palaten pöydän luo, "ei sinun muuten täällä käy hyvin". "Jospa saisin kuolla, niin pääsisitte minusta". Samassa tulivat Hovilainen ja Miina kamarista.
"Ei sanaakaan enää tästä asiasta", ärjäsi Hovilainen; "muista se, Lydia, taikka minä teen tyhjäksi sinun viimeisetkin naimis-toiveesi". Lydia kävi kamarissaan, ja palasi takaisin käärös kädessä. Olipa pikku huokaus seurannut kirjeen sulkemista laatikkoon taas: "Olisihan tuo saanut olla minullekin!"
"Enkä ole ollut tiedustelemassa", vastasi Anna heikolla pilkkahymyllä; "näinhän minä heti teidän kasvoistanne miten Taavin on käynyt". "Vai niin sinä olet tarkka näkemään ja tietämään", sanoi Hovilainen; "sinustahan on oivallinen vieras-mies käräjiin". Anna säpsähti ja kasvonsa lensivät punaisiksi. Taavi oli siis puhunut. "Käräjiin? mitä minä niissä?"
Hovilainen keskeytti äänettömyyden, sanoen epäilevällä irvistyksellä: "Kaunis puhe, vahinko vaan ett'ei tuota vierasta herraa todellisuudessa taida olla olemassa, eikä ottamassa Taavin tekoja niskoilleen". "Olenkos minä häntä syyttänyt?" vastasi Taavi vihaisesti Hovilaiselle. "Olkaahan vaiti", virkkoi nimismies.
Sattuuhan sitä poikkeemaan mihin milloinkin", vastasi Taavi jokseenkin maltittomasti, sillä hänestä rupesi käymään tuskalliseksi tämä tarkka kyseleminen. "No, piiloon siis poikkesitte", puuttui Hovilainen taas puheesen. "Minun tässä on tiedustaminen, odottakaa te kunnes teiltä mitä kysytään", kääntyi Varmanen, nuhdellen, Hovilaiseen.
"Niin, selinhän te olitte Hannulan rantaan ja meidän venheesen päin", sanoi Hovilainen, jonka kasvot taas olivat selkeinä. "Korkea oikeus, minä katselin kaiken aikaa ylös kallioihin päin, me pysähdyimme toisinaan kuuntelemaan noita ääniä, silloin kai tuo vaimo oli likellä rantaa, ja kun käännyin taas järveen päin, oli hän jo päässyt Kolusaaren taakse. Aivanhan se on luonnollista".
Hän menee alas vetääkseen ruumiin paremmin piiloon; mennessään hän havaitsee kätensä verellä tahrautuneiksi äskeisestä raahaamisesta; nyt on ryvettynyt myös kirveen varsi. Hän heittää kirveen hiiteen; saapihan siihen selitystä jotakin, mihin se on joutunut. Mutta nyt tulee Hovilainen, ja Taavin täytyy nyt jo löytää Jooseppi kuoliaaksi pudonneena. Niin on käynyt, se on melkein varma.
Päivän Sana
Muut Etsivät