United States or Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun minä tulin kotiin, niin oli puolen yön aika, ja kuinkas kauvan minä tuon kuolleen ruumiin tykönä olin". "Horosen leski oli kallion kohdalla vähää ennen kuin minä ja Ville, se on selvä, vaikk'emme " "Kyllähän te olette sen selväksi saaneet", keskeytti Tybom pilkallisesti. "Vaikk'emme " yritti Hovilainen jatkaa. "Vaiti!" tiuskasi Tybom. Ville Savolainen kutsuttiin uudestaan esiin.
Se oli maannut selin paadella, vähän oikialle painuneena, mutta pää ja oikia olka ja käsi olivat sattuneet kivikkoon paaden alapuolella, ja joku terävä kivi siinä oli tehnyt tuon hirveän haavan takaraivoon. Kiviä katseltiin, mutta ei niissä nähty teräviä eikä monta veristäkään Taavin osoittamalla alalla. "Tosiaan!" huudahti Taavi, "nyt muistan. Hovilainen potkasi niitä järveen.
Hän oli pudonnut nurinniskoin alas, pää on puhki takapuolelta niinkuin voitte nähdä, henkeä hänessä ei ollut enää, minä nostin hänet ylemmäksi. Silloin tuli sinne Hovilainen ja rupesi huutamaan, että minä olen murhamies ja että hän saattaa minut rautoihin. Niin uhaten hän meni matkoihinsa ja taisi kohta ajaa teidän luoksenne, herra vallesmanni.
"Niin mitä sinä niissä, mokoma hyväkäs", matki Hovilainen. "Et siis taida tietää, että vähää ennen kuin Taavi murhasi veljensä olit sinä hänen kanssansa yhdessä. Minä olin vähää ennen nuhdellut sinua, ja sillä tavalla sinä tottelit, helkkarin lutka". Annan kasvoista katosi kaikki puna, ja hän tuli kalmankalpeaksi. Näin rumasti häntä tähän asti ei vielä oltu haukuttu.
"500 markkaa vaan. Semmoista summaa suinkaan ei tarvitseisi säikähtää". "No, eihän se Könnilän asioissa mikään hirvittävä raha ole mutta onko toinen hyvä nimi " "Jo on takausmies, ja vankka". Kokka viskasi pöydälle paperin, minkä oli ottanut taskustaan. Hovilainen levitti sen ja luki. "Timo Hannula!" huudahti hän; "vai pettääkö minun silmäni. Kyllä se on hänen käsialaansa.
Ei hän epäillyt toimeentulostaan, kyllä Jumala auttaisi. Mutta hänellä oli yksi pelko, mikä ei tahtonut mielestä poistua, nimittäin, että häntä ajettaisiin takaa ja otettaisiin kiinni, ennenkuin hän toisten turviin pääsisikään. Silloin oli Hovilainen varmaan häntä syyttävä oikeudessa osallisuudesta Taavin rikokseen mitä hän nyt ei näyttänyt vielä uskaltavan tehdä.
"Taisi olla noin yhdeksän aika illalla, kun läksin rantaan kävelemään", selitti Taavi. "Haudalle kun tulin " "No, no, odottakaas! Missä tarkoituksessa te menitte rantaan?" kysyi nimismies. "Ilman vaan, kävelemään", vastasi Taavi, katsahtaen alas. "Väsynyt työmies kävelemään, kyllähän se kuuluu uskottavalta", virkahti Hovilainen. "Olitteko yksin?" jatkoi nimismies kysymyksiään. "Olitte, no.
"Kyllä minä takasin maksan", vakuutti Jooseppi. "Kyllähän minä sen tiedän", vastasi Hovila hymyilIen pilkallisesti; "jos minulla olisi, niin antaisin, koska ei oma isäsi suo sinulle penniäkään rikkauksistaan. Tarvitseisit kyllä, Jooseppi-parka, vähän kurkun kostuketta suruissasi". Hovilainen kääntyi hänestä ja jatkoi matkaansa.
Olihan Hovilainen vähää ennen, nimipäivillään vihjannut avioliiton aikeisin tyttärensä ja Taavi Hannulan välillä.
Anna pani kätensä ristiin, huokasi ja loi epätoivoisen silmäyksen ylöspäin. "Niin, näet, sinun kujeitasi tiedetään", jatkoi Hovilainen. "Mutta kuitenkin, vaikka tosin ansaitseisit rangaistuksen, niin jääköön se tällä kertaa sikseen, sillä ehdolla, että nyt tarkallensa kerrot meille mitä sinä iltana näit ja kuulit. Ala siis heti!" Vastauksen asemesta Anna ylenkatseella kääntyi selin isäntään.