Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
"Entä kun taukosit soutamasta, eikö silloinkaan kuulunut mitään erityistä kovempaa ääntä?" "Ei", vastasi Ville hitaasti. "Sillä kun toisen kerran taukosimme soutamasta oli Joppi jo saanut kuolettavan iskun ja käynyt äänettömäksi ainaisiksi, siitä ei ole epäilemistä enää vähääkään", lisäsi Hovilainen loistavin silmin.
Kuinka erilaisilta näytti tuo prinssin suosiossa oleva, kunnianhimoissaan korkealle pyrkivä hovilainen, lempiseikoissaan menestyvä teikkari ja uljas soturi sekä tuo nöyrä, kunnioitusta vaatimaton lääkäri, jolle näkyi olevan hauska saada häväistyksiä.
Toisen markkinapäivän aamu valaisi surkeita, nuloja naamoja monessa paikassa, niinpä eräässä kamarissakin ennen mainitussa ravintolassa. Siinä istui Hovilainen pöydän ääressä, kyynäspäät pöydällä ja kädet hiuksissa. Permannolla käveli edes takaisin Kokka. Väliin puhkesi kirous Hovilaisen huulilta, hän tempasi pullon pöydältä ja kulautti kulkkuunsa viinaa, tulematta kuitenkaan paremmalle tuulelle.
Kahvia tuotiin ja Timo alkoi harvasanaista puhelua ilmoista ja vuosi-kasvuista, Hovilainen vastasi hajamielisesti ja käänsi puhelun pitoihinsa. "Jaa, meidän vieraamme olivat hyvin iloisalla tuulella eilen illalla", sanoi Hovilainen. "Vielä viimeiseksi rupesivat avioliittoja puuhaamaan". "Vai niin tekivät". "Niin, meidänkään perhettä eivät jättäneet rauhaan.
"Ettehän te kävelleet hänen kanssaan", toisti Hovilainen pilkallisesti. "Tietysti olette aivan syytön hänen kuolemaansa. Oletteko tänne uineet vaiko lentäneet?" "Mitäs tuo tolkuton puheenne merkitsee?" kysyi Taavi jyrkästi.
"Juuri kun olin poislähtemäisilläni, toi hän kääröksen ja kuiskasi minulle: Anna neidille tämä, anna neidille tämä". Hovilainen vilkasi vaimoonsa. "Nyt vie takasin tämä, ja tule takaisin heti ilman raastinta taikka muuta lähetystä ottamatta. Muista se!" "No, no!" Ja Ville meni. "Anna-neidille tämä, aivan oikein," sanoi Hovilainen. "No sen pituinen se!
Niskansa oli vähän koukussa ja käyntinsä epävakainen. "Voi sinua, kovan onnen kantamaa", sanoi Hovilainen, "meneppäs nyt kotiin kuulemaan miten siellä Taavin naimisista keskustellaan, ja päätetään jättää sinut aivan tyhjäksi mieheksi, vaikka olet isännän poika yhtä hyvin kuin Taavikin. "Kuka päättää?" kysyi Jooseppi, aivan kuin unesta havahtuen.
"Oli miten oli, en minä puolestani hyväksy sinun tuumiasi", sanoi nyt Miina, "ja Lydian luulen vielä vähemmin niitä hyväksyvän. Minulla on Lydialle toinen avioliitto toivossa, josta meillä on paljon enemmän etua ja kunniaa. Maisteri Vöörper on rakastunut Lydiaan, ja " "Vielä mitä!" katkasi Hovilainen.
Päätarkoituksena kuitenkin oli käydä Sivelinissä. Kun Hovilainen astui kauppapuotiin, oli Sivelin itse siellä. Hän pyysi kohteliaasti isäntää astumaan kamariin. "Painakaa puuta ja pankaa piippuun vaan sikarejahan te poltattekin, tässä olis Havannoja". "Kiitos, kiitos!
"Se raakalainen, ken ei hovilainen." Kokemus, oi! sa toista näytät vainen. Petoja valtameri luo; mut kalaa Jokonen antaa, monta herkkupalaa. Olen sairas, kovin sairas. Nyt, Pisanio, Nyt juomaas maistan. GUIDERIUS. Hänest' ei saa selvää; Ylimys on, mut onneton, hän sanoo, Ja kunnon mies, vaikk' epäkunnon uhri. ARVIRAGUS. Minulle samaa vastasi, mut lupas Enemmän vasta haastaa. BELARIUS. Metsään!
Päivän Sana
Muut Etsivät