Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
"Tosin ei minullakaan paljon ollut", lisäsi hän, muistaen laihaa laukkuansa; "mutta koska Antti sanoi täällä olevan niin hyviä mestareja, päätin minä täällä teettää vaatteita itselleni". "No mikäs se on muu kuin valekuva", toisti Hovilainen; "olisihan tällä yli kolmen peninkulman matkalla edes jonkun pitänyt häntä tavata". "Ainakin minun", virkahti Kokka.
Sytytettiin ja vedettiin savut. "Olikos hyvä, että minä tuosta venheestä mainitsin?" puuttui nyt takana istuva Ville puheesen. "Mainion hyvä", vastasi Hovilainen. "Kaikki pitää sanottaman, mikä suinkin voipi asiaan selkoa saattaa. Sinä olet viisas poika, kyllä minä sitä pidän mielessäni. Ja tekin, maisteri, aijoitte pysyä erillänne tässä asiassa.
Oivallinen mies tässä meidän tuumassa". Hovilainen katsoi Kokkaan kysyvästi ja suu valmiina remahtamaan nauruun. "Joko hän kivijauhojakin käyttää pelloissaan?" kysyi Kokka. "Hahhah!" pääsi Hovilaiselta naurahdus. "Mitä hän taas tarkoittaa. Sitä on poika, sitä on poika". Hovilainen nousi ylös, nauraen ja hieroen käsiään, huusi sitten ovesta saliin: "Hoi siellä! Enemmän juomatavaraa tänne!"
Teillä kauppiailla vaan on parasta joka laatuun, ja teidän kukkaroonne ne ihmisten rahat viimein kuitenkin pysähtyvät", sanoi Hovilainen leikkisästi ja imeskeli Sivelinin sikaria, jonka haju lujasti todisti vastaan kaikkea yhteisyyttä Havannan kanssa. "Olisi minulla taas vähän raha-asioista puhelemista teidän kanssanne, mutta ehkä ensistään selvittelemme erään toisen asian.
"Jaa minäkö", vastasi Hovilainen vitkallisesti. Jaa, minä tarkoitin, että yhdentoista aikana tulin rantaan, lahden pohjukkaan, ja tapasin Taavin". "No milloin te kallion edustalla olitte?" "Vähän jälkeenpäin kuin tuo vaimo". "Siis vähän jälkeen kymmenen, siis meni melkein tunti ennenkuin kallion edustalta elikkä niemen nenältä pääsitte siihen paikkaan missä Taavin tapasitte".
Juuri kun hän ajoi pihaansa, tuli Anna kotiin toista tietä, mikä vei Hannulaan. Hovilainen oli tupaan astuessaan synkän näköinen kuin ukkosen pilvi. "Tulehan tänne. Miina, vuorostasi uutista kuulemaan", virkkoi hän ja meni kamariinsa, jonne Miina häntä heti seurasi. "Mikähän uutinen se on", sanoi Lydia, pani virkkauksensa pöydälle ja meni ovelle kuuntelemaan.
"Kyllä Hovilaisella sievä varsa on, mutta en minä sitä usko ensimmäisen palkinnon-ottajaksi sentään, enkä muista sitä siksi mainituksi sanomalehdissäkään", sanoi muuan hevoistuntija. "Noh, sepä kumma", vastasi Hovilainen, "tässä on tämä maisteri vieraaksi mieheksi. Antti, minun poikani, oli ajamassa. Ja jos ette usko hevoistani juoksijaksi, niin lähtekäämme koettamaan jonkun virstan päähän.
Anna kutsuttiin tupaan, ja isäntä uhkasi antaa Annan ilmi osallisuudesta Taavin rikokseen, ellei hän paikalla tunnustaisi mitä tiesi. Anna oli odottanut uutta hyökkäystä. Hän arvasi, ett'ei Hovilainen kuitenkaan varmaan tietänyt, oliko Anna sinä iltana tavannut Taavia vai ei ja päätti pysyä äänettömänä.
Hovilainen nähdessään tätä menettelyä joutui tuliseen vaikka voimattomaan vimmaan. Hän viittaili vasemmalla kädellään, jota taisi liikuttaa, hän mursi suuta ja väänti päätä, mutta kieli ei tahtonut kääntyä. Hänen täytyi nähdä miten Könnilä aukasi lompakon ja tarkasteli kaikki sen lokerot. Se oli tyhjä.
Mutta nyt epäilemiset ja pelot pyörähtivät hänessä niin valtaan, ett'ei hän uskaltanut kysyä ja mies meni tervehtien sivutse. Anna istahti kivelle. Aikaisin kyllä saan nuo pahat sanomat! huokasi hän. Jos Taavi oli syylliseksi löydetty, ehkä jo tuomittu, kyllä Hovilainen heti riemuiten sen hänelle kertoisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät