Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Taas lensi pilkka-nauru Tybomin kasvoille. "Mitä te, syytetty, sanotte Sofia Horosen todistuksen johdosta?" kysyi Tybom Taavilta. "Minä en nähnyt Horosen leskeä järvellä", vastasi Taavi; "hän oli kulkenut aikasemmin kuin minä tulin tuon herran kanssa kalliolle, ja Hovilainen saapui sinne vielä paljon myöhemmin.
"Anna, meidän palvelijamme!" sanoi Hovila pilkallisesti ja ihmetellen. "Anna, teidän otto-tyttärenne", oikaisi Taavi. "Vai siltä siis se virsi kuuluu!" huusi Hovilainen. "Ja oikein sopivat ovat siihen teidän juhlalliset käyntinne meillä, te kunnon kosija. Tepä vasta kunnon miehiä olette, te arvokkaat Timo ja Taavi Tarkkanen, johan minäkin nyt sen ymmärrän.
"Kelpo poika voipi kyllä rohjeta kosia mahtavintakin talontytärtä; ei siinä hukkaan mennä", ja Hovilainen heitti taas syrjä-silmäyksen Timoon. "No, olemmeko selvillä? Arvelkaa visusti, nuori mies, ennenkuin vastaatte". "Ei tässä, isäntä, ole mitään arvelemista", vastasi Taavi. "Te petytte tytön suhteen, sanon vieläkin, sillä ei se ole Lydia vaan Anna, jota minä rakastan ja jota pyydän vaimokseni".
"En; tuttavaini luona minä majailin tällä kertaa". Hevoset käännettiin, ja ajettiin aika kyytiä kaupunkiin takasin ja siihen ravintolaan, missä Hovilainen oli asuntoa. Salissa ei ollut monta ihmistä, mutta sitä enemmän Hovilaisen kamarissa, josta kajahti naurahduksia kerta toisensa perään. Hovilaisesta oli suonta isketty, hän oli vironnut, mutta halvaus oli vienyt hänen puhelahjansa.
Jooseppi ei ollut äkki kolauksesta kaatunut ääntäkään antamatta; hän oli sitä ennen huutanut, tappelu ehkä oli ollut murhaajan ja hänen uhrinsa välillä. Siihen oli Hovilainen jo viitannut, ja sen teki luultavaksi myös nuo yhä kiivaammilta kuuluvat äänet ja niitä äkkiä seuraava syvä hiljaisuus.
Vasta Rossin-rotkon toisella puolella hän levähti, käsi sydämellä. "Ei, pois täältä", huoahti hän, "pois entiset ajat ja muistot, jos vaan niistä pääsen eiköhän se vaan ollut tuon herran kyytipoika, joka pois ajoi; ei suinkaan Hovilainen vielä palaja. Ehkä Jumala auttaa!" Hän astui ravakasti eteenpäin taas, jopa juoksikin toisin paikoin, koska tahtoi ennen pimeän tuloa päästä soitten ylitse.
"Saituri", sanoi Kokka itseksensä, kääntyen Hovilaan. "Ei hän mene takaukseen eikä hänellä ole rahaa; ja sillä luulee päässeensä, viisas. Nähdäänhän! niinkuin Hovilainen sanoo. Mutta kyllä taidat saada odottaa tuota ilmoitusta. Tiedänhän minä paremmin vielä kuin muut että Taavin viisaasta päästä tuo herra on kotoisin, ei muualta. Miettiköön nyt itse, mistä hänet löytäisi.
"Ei siitä siihen asti ollut tietoa", vastattiin, "mutta juovuksissa hän oli melkein joka päivä". "Illallakin?" "Kyllä minusta ainakin näytti siltä kun hän sivutse meni", vastasi Taavi. "Selvä hän oli viikkokausiakin, sen voin minä todistaa", virkkoi Hovilainen.
"Vielä mitä, aina hän vaan arveluissaan huojuu", vastasi Miina. "Sinun olisi pitänyt olla luja eikä noin leväperäinen. Nyt voi tapahtua, ett'ei tule mitään tästäkään naimisesta, joka on jokseenkin aivan toisellainen kuin se, mitä sinä puuhasit". "Nähdäänhän!" virkkoi Hovilainen malttavaisesti. Itseksensä oli hän päättänyt. Iltapuolella valjastettiin "Virkku". Isäntä lähti kirkolle, kuten sanoi.
Milloin leikitteli pilkallinen hymy hänen kalpeilla huulillansa, milloin hän taas rypisti kulmiansa ja puristi nyrkkiään. Mitkähän ajatukset ajelivat sairaan sekavissa aivoissa! "Kokka", sai hän nyt selvään sanotuksi. Hän viittasi kädellänsä Sivelinille ja hymyili ilkeästi. Sivelin lähestyi sänkyä. "Kokka", sanoi Hovilainen, "neidin luona, teidän neidin luona, he, he, he!"
Päivän Sana
Muut Etsivät