Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Tybom oli toisellainen mies, mutta hänen joutuisaa käräjöimistänsä ei ollut kansa vielä oppinut suosimaan; ja nyt olivat ukot luulleet tilaisuuden sopivaksi muistuttamaan entisistä ajoista. Mutta Tybom oli suuresti suuttunut, sanonut heitä hävyttömiksi, kun rohkenivat ruveta kokeneen tuomarin toimintaa korjaamaan, ja käskenyt heitä puikkimaan tiehensä pikemmin kuin olivat tulleet.
Tuomari Tybom myötenantoi että poliisi ja oikeus olivat ajaneet aivan vääriä jälkiä, mutta tästä hän ei näyttänyt olevan harmistuneena vähääkään, päinvastoin oli otsansa tänäpäivänä aivan sileä ja pilvetön, muotonsa sopusoinnussa sen ohjeen kanssa että "tuomarin tulee ennemmin vapahtaa kuin langettaa".
Tybom kysyi, oliko täksi istunnoksi haastetut vieraat-miehet saapuvilla; voisihan, vaikka niitä Taavin tähden ei enää tarvittaisikaan, saada niiltä tärkeitä tietoja, ja viittauksia toisaalle. Mutta näistä vieraista-miehistä ei ollut muita kuin Ville Savolainen saapuvilla.
Tänään oli ukko tavallista äreämmällä tuulella ja syyksi siihen sanottiin seuraavaa: Tybom, joka asui kaupungissa, oli tullut pitäjään jo edellisenä iltana; häntä ei tavallisesti tarvinnut käräjäpaikalle kokoutuneen kansan kaiken päivää odottaa.
Kun minä tulin kotiin, niin oli puolen yön aika, ja kuinkas kauvan minä tuon kuolleen ruumiin tykönä olin". "Horosen leski oli kallion kohdalla vähää ennen kuin minä ja Ville, se on selvä, vaikk'emme " "Kyllähän te olette sen selväksi saaneet", keskeytti Tybom pilkallisesti. "Vaikk'emme " yritti Hovilainen jatkaa. "Vaiti!" tiuskasi Tybom. Ville Savolainen kutsuttiin uudestaan esiin.
Viimein onnistui Sopolle valan lausunta, ja hänellä nyt oli oikein kirkko-muotonsa. "No mitä te tiedätte tässä asiassa?" kysyi Tybom. "Antakaa anteeksi herra laamanni, kun olen niin outo tässä Oikeuden istuimen edessä, en ole ikänäni ollut pyytetty, enkä nytkään olisi tullut tottahan te olette kuulleet miten kävi tuon minun vainajan " "Asiaan, asiaan!" joudutti tuomari.
"Mutta meitä oli siihen aikaan kaksi Juho Hirvosta Onkamolla, ja toinen, muistaakseni, oli ruunun metsässä sinä päivänä kuin sanoitte". Eräs lautamies nousi istuimeltaan. "Kah! kun on tullut erehdys. Minä tämän pyysin siinä luulossa että hän oli se Juho Hirvonen, jota metsäherra tarkoitti". "Vieläkö toinen asuu Onkamossa?" kysyi Tybom Hirvoselta.
"No oliko herralla valkoinen lakkikin ja lyyrä, niinkuin ylioppilailla tavallisesti on, vai oliko hän siinäkin suhteessa eriskummainen?" kysyi tuomari. "Oli varmasti", vastasi Taavi; "mutta sinä iltana oli lakin päällä harmaa päällystä; lyyrää näkyi vähän sen alta". Tybom hymyili epäileväisesti, ja katsahti Joosepin lakkiin, joka oli jostakin vaaleasta kankaasta tehty.
Nyt kun siihen päivä paistoi, ilmautui ison veri-läntin keskessä tarkasti rajoitettu haaleampi ympyrä. Oliskohan sillä kohdalla nappi painanut? Mutta napin jäleksi se oli liian iso. "Aah!" virkahti Tybom äkkiä, tempasi nutun, levitti sen pöydälle ja viillätti pännäveitsellään vuorin auki mainitulta kohdalta. "Kello oli neljänneksen yli kymmenen, kun Jooseppi kuoli.
"Vai piiloon," alkoi Kettunen puolustella, mutta samassa ajoi tuomari pihaan ja hänen jälessänsä pyrki itsekukin käräjä-huoneelle. Tuomari Bengt Tybom oli keski-ikäinen mies, tanakkavartaloinen ja ankaran näköinen mies. Kun hän pörheiden kulmakarvojensa alta iski silmänsä toiseen, niin pois oli silloin leikki.
Päivän Sana
Muut Etsivät