Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Hän käyttikin aina noihin kansallisiin tarkoituksiin paljon enemmän kuin varansa sietivät. Mutta tapaus on sinua säikähdyttänyt, olethan aivan kuin kivettynyt. HANNA. Minä tiedän hänen kuolemansa oikean syyn. ASSESSORI, lähestyen. Kuinka sitä voisit tietää, armaani? HANNA. Pois! Sinä olet hänen murhaajansa! ASSESSORI. Kuinka? Kumpiko meistä nyt hourailee? Minäkö hänen murhaajansa?
"Herra", sanoi eräs palvelijoista, "kuningatar, puolisosi, on hyvin sairas. "Tämän yön kauhut ovat pimittäneet hänen järkensä. "Hän hourailee. "Tuletko hänen luokseen?" "En vielä, pitäkää hänestä hyvää huolta." "Hän antoi minulle", virkkoi lääkäri, "tämän avaimen. "Se näytti häntä houreissaan eniten huolestuttavan. "Hän otti sen tyynynsä alta.
Anton Leander jää liikahtamatta paikoilleen. LEONTJEV. Miitä, miitä? Onko hän kipjä? TYYNI LEANDER. Maria? Maria?! Mikä sinun on? VANHA-LIISA. Hän hourailee. Ei ole unta saanut viikkomääriin, vaan huutaa kohta kun silmänsä vain ummistaa. Herra koettelee. LEONTJEV Maria Martolalle: Ah, minä tjiedä, minä kohta antama pulferi. Te vissi näke uni, da? MARIA MARTOLA. Unia?
Pappi katsoi tarkkaavasti tuota pientä, tuikkivaa elämää. Ei mitään valitusta, ei mitään muuta liikettä kuin hengitys, ainoastaan siitä näkyi, että elämän haihtuva lahja ei ollut vielä liihoitellut jälleen pois niihin salaperäisiin seutuihin, joista se oli tullutkin. Nyt palasi Marfa. Hän hourailee, hän hourailee hän tahtoo tänne luterilaista pappia, mutta puhuu samalla syvyydestä.
"Ja mitenkä olisi anoppini juuri tuonkaltaista houreissaan puhunut?" virkkoi Esa, tarkasti silmäillen vaimoaan. "Tiedänkö minä, miksi joku hourailee niin, toinen näin", virkkoi Helena malttamattomasti. "Mutta jos Silpon Lauri ja Leiviskän Sakari todistavat" "Silpon Lauri!" huudahti Helena. "Tuommoinen juoppo ja roisto! Luuletko hänen todistuksensa kelpaavan oikeuden edessä?"
Mutta kun saavat tietää, niin tulevat panemaan kaikin voimin vastaan, viimeiseen saakka, eikähän sitä sovi kummastella. Kuule, Lauri ... sinun äänessäsi on jotain, niinkuin toivoisit, että he sen tekevät. Anna minun olla rauhassa! Suo anteeksi. Elähän mene ... elähän nyt suutu ... elä edes sinä jätä minua. Taivahan tekijä, nyt hän siellä sairastaa ja hourailee ja ehkä kuolee! Se on minun syyni.
Hän on kipeänä. Kipeänä? Käy istumaan Kalle! Onko hän huononakin? On. Hän hourailee myötäänsä. Herra Jeesus hyvästi siunatkoon! Onko hän jo kauankin ollut? On kai hän jo muutamia viikkoja. Mhy! hynkäsi hän katsahtaessaan mieheensä, joka tuli kuuntelemaan keskusteluamme.
Hän kätki kasvot käsiinsä, kysyi Annalta kerta toisensa jälkeen, eikö hän saisi mennä sisään äitinsä luokse. Anna pudisti päätänsä. "Hän hourailee yhä vaan pahemmin". "Mistä hän puhuu?" kysyi Bård. "En ymmärrä", sanoi Anna, "se on niin kamalata. Suoraa hulluutta. Oo Bård, minä uskon, että kaikki on vaan pahoja unia ja luuletteluja." Samassa kuului huutoa sisästä.
Vanha Asklepios itse saapuu varmasti, kun hän kuulee, että olen kreikkalainen. Oi, auttakaa auttakaa minä palan! kuolema ja kadotus, minä palan!» Ja rajusti kiljahtaen atenalainen kaatui lähinnä seisovien syliin. »Hän hourailee», upseeri virkkoi säälien, »ja raivonpuuskassaan hän surmasi papin. Onko kukaan muu läsnäolijoista nähnyt häntä tänään?» »Minä olen», muuan sanoi. »Näin hänet aamulla.
Mutta sitten kuitenkin aina vähän väliä tuli mieleen, että minkätähden minä oikeastaan en saattaisi ruveta mökkiä tekemään ja miksi en saattaisi minä puolestani elää Liisan kanssa, jos hän kerran saattaisi elää minun kanssani. Mutta ei, tyhjiä se emäntä hourailee ... ei sitä asiaa kannata ajatellakaan. Vai lähtisi Liisa minulle? Kyllä kai se niin on, kuin emäntä on sen minulle sanonut.
Päivän Sana
Muut Etsivät