Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Hadeen luo pian vaivuttaa hänet Peleun poika, kauasampujan neuvoa kun näet kuunteli houkko, sill' ei hältä Apollo nyt turmaa kolkkoa torju. Vaan miks aivan syyttä hän sais tuhon kärsiä tuiman toisien tähden vain, vaikk' armaat toi jumaloille palveet, antimet ain', asujoille hän aukean taivaan?
GONERIL. Vitkailkaa toimissanne mielin määrin, Te ja nuo muut; sen seikan puheeks soisin. Jos suuttuu hän, niin menköön siskon luokse, Jok' yht' on mieltä, tiedän sen, kuin minä, Ja silmilleen ei laske. Hupsu ukko, Kun yhä tahtoo valtaa käyttää, jonka Jo antoi pois! Niin, totta vie, laps jälleen On houkko vanhus: sille täytyy käyttää Kuritusta, kun hyvyys turhaks näyttää. Sanani muistakaatte.
Pimeys, pahuus, itsekkäisyys on se, Joss' ihmislapset haparoi; ja nuo Kun kerran sortuu, silloin, sodanpäämies, On enemmän nuo mustetilkat tehneet, Kuin miekkain vuodattamat verivirrat. Te vanha houkko! Aian ohi lentää Näin tahdotten te, kunnes koston siipi Sivaltaa teidät arvaamatta maahan. Mit' aattelette? Mitä vaaraa mulla? Olette hurskas, jalo mies.
Mitä hyötyä meille voi olla noista kuolleista? sanoi Porthos; sinä olet houkko, Athos ystäväni. Enpä olekkaan, vastasi Athos; kuinka monta muskettia on, hyvät herrat? Kaksitoista, vastasi Aramis. Kuinka monta patruunaa? Satakunta. Siinä on niin paljo kuin tarvitsemme, pankaamme musketit latinkiin. Ja he rupesivat työhön.
Suuttuneena tarttui nuori sotilas vanhusta olkapäähän ja aikoi antaa hänelle kouraantuntuvan kurituksen. Kelvoton! huusi hän, oletko kyllästynyt elämääsi vai etkö tiedä mitä teet, houkko? Mikä estää minua murskaamasta sinua kuoliaaksi oman uunisi kylkeen? Vanhus tarkasteli häntä silmää rävähdyttämättä. Tee se, Perttilän tyttärenpoika, vastasi hän.
Sull' eikö valmist' ole myrkkyä, Tai hiottua veistä, taikka muuta, Jos kuinka halpaa, äkkisurman tuojaa, Kuin "maanpako", mua tappaakses? "Maanpako!" Oo, munkki! Tuota sanaa helvetissä Kirotut ulvovat! Kuin hennot sinä, Jok' olet pappi, synninpäästäjä, Ja rippi-isä, julki-ystäväni, Mun murtaa tuolla sanalla: maanpako? LORENZO. Sa hurja houkko, kuule mitä puhun.
Ma tyhmä houkko, Varas ja valtamurhaaja ja kaikki, Mit' ennen, nyt ja vasta konnan työlle Nimeksi pannaan! Hurskas tuomar', anna Minulle köyttä, veistä, myrkkyä! Kuningas, piinat taidokkaimmat keksi! Pahuutta mit' on maassa, arvoon nostan Sill', että vielä pahemp' olen itse.
Levinnyt kaikkialla On tieto kamalin: "On lyöty Nokialla Jo joukko Ilkankin." Mut suremaan ken jouti, Kun tullut tieto on, Ett' tulossa on vouti Jo Abram Melchersson! Hän luulee voivans, houkko, Lannistaa Pohjanmaan, Ja sotilaita joukko Häll' onpi seurassaan. Mut Krankka tämän kuullen Näin mietti mielessään: Sit' ennen, niin mä luulen, Viel' leikki leikitään.
Onpa hän ollut houkko, kun ei jo aikoja sitten ole tätä tuumaansa toteuttanut! Mutta mistäs hän olisi voinut aavistaa, että on kuitenkin yksi ihminen tässä maailmassa, joka ei häntä syrji ja vainoa! Ja kymmeneksi vuodeksi ilman arentia, ilman mitään voitonpyyntiä ja ahneutta? Kyllä hän sen miehen vielä palkitsee kymmenkertaisesti, vie vapaaehtoisena verona kaiken, mikä jää yli omista tarpeista.
Tutki, sanotte te? Tutki? Jos minusta tulisi viisaampi kuin kuningas Salomo, jos oppisin käsittämään maan sisimmät salaisuudet, mitä se minua hyödyttäisi, jos sieluni verta vuotaa? Tiedättekö, mitä olen tehnyt, tohtori? Olen pelannut... Houkko! Olenko minä sinua käskenyt sitä tekemään? Käskenyt? Oh, tiedättehän vallan hyvin, etten tottele mitään käskyjä.
Päivän Sana
Muut Etsivät