Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Vihaansa hiukan hilliten he silloin sanoivat: »Sinä yksin tullos, menköön hän matkaansa, mi rohjennut on tänne. Palatkoon yksin tietään houkkaa, sitä hän kokekoon! Sun tänne jäädä tulee, mi häntä ohjannut yön halki olet.» Lukija, arvaat, kuinka kauhistuin ma nuo kuullen turman sanat, sill'en koskaan nyt uskonut maan päälle osaavani.
Häpeätäkö tuo? Kas, tuota houkkaa! Mies eikö isän' ollut? Sinä, kettu. Maanpakoon ajoit sen, mi Rooman puolest Useemman iskun löi, kuin sinä olet Sanoja puhunut. SICINIUS. Oi, taivaan taatto! VOLUMNIA. Useemman kelpo iskun, niin, kuin sinä Viisasta sanaa kaikki Rooman tähden. Haa, kuules! Mene vaan! Ei, älä mene! Oi, että heimos kanssa kahden olis Mun poikan' erämaassa, kelpo miekka Kädessä!
Eik' arvoituksin, jotka houkkaa kansaa kietoivat ennen kuin ol' kuollut Luojan karitsa, kantaja maailman synnin, vaan sanoin säntillisin, selvin vastas minulle isän-rakkaus, hunnutettu ja näkyväinen autuus-hymyilyssään: »Ajallinen, mi ainehenne äärten ja mittain ulotu ei ulkopuolle, kuvastuu kaikki Luojan katselmukseen.
"Ai, minua houkkaa!" katkaisi Aina äkkiä äänettömyyden; "olin kokonaan unohtaa! olkaa hyvä ja tulkaa puutarhaan juomaan kahvia." "Sinunko se on keittämääsi?" kysyi Laura verkalleen. Aina punastui hetkiseksi, mutta virkkoi pian jälleen entisellä hilpeydellään; "Arvaapas, filosofi, arvaapas!"
Myrkyttäjän luona viipyy Ja hornan kätyrin; mut lemmen sylin Sivuuttaa siivin nopsemmin kuin aatos. Nyt vilustut ja sitten mua syytät. CRESSIDA. Oi, viivy! Miehet eivät koskaan viivy! Mua houkkaa, oi! Jos oisin kieltäynyt, Niin kyllä viipyisit. Vait! Joku liikkuu. Mitä? Kaikki ovet auki? TROILUS. Setäsi! CRESSIDA. Periköön hänet rutto! Nytkös ilkkuu! Oi, tätä elämää! PANDARUS. Mitä kuuluu?
Pois! Pois! Jää eloon! Kiitä houkkaa mua, Jok' annoin säälistä sun pelastua. PARIS. Sun manauksillesi naurahdan, Ja vangitsen sun petturina tässä. ROMEO. Haastatko riitaa? Varullas, siis, poika! PALVELIJA. He taistelevat, voi! Ma kutsun vahdin. PARIS. Oi, mennyt olen mies! ROMEO. Sen, totta, teen. Vaan kasvos ensin näytä: Mercution lanko, jalo Paris-kreivi!
Tuot' auta houkkaa, Marcus; useammat Löi hälle haavat suru sydämeen Kuin kilpeen naarmut vihamies; on silti Niin hurskas, ettei kostaa tahdo. Kosta, Taivas, kohlut vanhan Tituksen! Toinen kohtaus. Huone hovilinnassa. CHIRON. Demetrius, täss' on Luciuksen poika; Hänell' on meille jotain asiaa. AARON. Niin, houkan vaarin houkkaa asiaa. DEMETRIUS. Suur' kiitos, rakas Lucius! Mitä uutta?
Mut itse henkäisevi Hyvyys korkein inehmon sielun, rakkaudella täyttäin sen niin, ett' aina Tekijäänsä kaipaa. Voit siitä päättää ylösnousemuksen myös laadun vielä, jos sa mielees johdat, mitenkä luotiin liha kuolevaisen, kun tehtiin ensimmäinen ihmispari.» Kahdeksas laulu Maailma kerran luuli pimeydessään, kehässä kolmannessa että Kypris tuo kaunis lemmentulta houkkaa loistais.
Silloin jysähti äkkiä päähäni kaikki oli kuin silmänräpäyksessä, kuin salamassa ettenhän minä vielä tiennytkään Jumalasta sen enempää kuin minkä pää ja järki, joiden avulla olin koettanut lähestyä Häntä, saattoivat tietää Hänestä. Jos lähestyisin tunteella Häntä, ehkä tulisin Hänestä tietämään myös jotakin tunteen piiriin kuuluvaa. Minua houkkaa!
Mut itse henkäisevi Hyvyys korkein inehmon sielun, rakkaudella täyttäin sen niin, ett' aina Tekijäänsä kaipaa. Voit siitä päättää ylösnousemuksen myös laadun vielä, jos sa mielees johdat, mitenkä luotiin liha kuolevaisen, kun tehtiin ensimmäinen ihmispari.» Kahdeksas laulu Maailma kerran luuli pimeydessään, kehässä kolmannessa että Kypris tuo kaunis lemmentulta houkkaa loistais.
Päivän Sana
Muut Etsivät