Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. toukokuuta 2025
CHIRON. Mene, raikast' ano vettä, pese kätes! DEMETRIUS. Ei kieltä hällä eikä käsiä; Siis menköön äänetönnä menojaan. CHIRON. Menisin hirteen, hänenä jos oisin. DEMETRIUS. Jos sull' ois kättä, millä tehdä silmu! MARCUS. Mitä? Veljenikö tytär, joka kiirein Noin pakenee? Hoi, serkku! Miss' on miehes?
"Minä en pane sinun vihaasikaan pahakseni, sillä sinä et tiedä, keitä nämät Serapistemppelin sisarukset ovat. Ja sitä paitse he eivät täytäkään ruukkuansa ketään ihmistä, vaan jumalaa varten. Ota tuo kääry ja lue se lävitse, sill'aikaa kun minä vastaan Roomasta tulleesen kirjeesen. Hoi! Spartacus sytytä vielä muutamia lamppuja!"
ESKO. Teethän minun aina hullummaksi. Mutta elä huuda vielä: hoi, koska oja on edessäsi, syvä suvanto on edessäs, ja katso, ettes joudu pahoihin puliin, ennenkuin pääset sen ylitse. MIKKO. Esko, kuule minua! ESKO. Nyt en kuule sinua enkä paljon koskaan enään. Rupeanpa vähitellen havaitsemaan, minä miehenä sinä käyt. Minä pelkään, ettei Teemu painissa kampannutkaan; olisinhan tuntenut sen itse.
Antti, nouskaa ylös. Antti, kuuletteko, Antti! Antti, hoi, Antti! ANTTI. Ota pois lapset, Silja. Ne jäivät sinne tuleen. Juokse, juokse! MATLENA. Herätkää, Antti! ANTTI. Tupa ilmivalkeassa ja lapset sisässä, kaikki kolme. MATLENA. Antti, Antti! Voi, että hänen pitää nukkua noin sikeässä. ANTTI. Silja makaa kuin kuollut. Eikä nouse auttamaan. Ooh, tuo hirsi painaa ... en pääse ylös... Mitä nyt?
Mutta ei rovastinna kuitenkaan tulta polttaen kiirehtinyt taloon, vaan ennen kaikkea kiirehti näkemään taloa ulkopuolelta ja ihaili: "No ihme ja aika, kun teillä on täällä sievä talo ja kauniilla paikalla. Järvikin tuossa päivän puolella niin somasti juuri kuin laitettu. Ja miten nätti puisto tuossa pellon vaiheilla vielä monista eri puista juurikuin istutettu. Rovasti hoi!
Hoi! herra, huusi hän, te herra, joka piiloudutte sinne ikkunaluukun suojaan! niin, te, sanokaapa minulle pikkuisen, mille te nauratte, niin nauretaan yhdessä.
»Nal-le!... Nal-le hoi!» kiihtyi ruustinna jo torumaan penikkaa ja koputti sille akkunaan. Ei se näkynyt kuulevankaan. Yhä jännittyneemmin seurasi hermostunut rouva sen menoa. Aivan varmasti se kissa lopulta sähähtää ja repäisee siltä silmät. »Nyt... Nyt... Nyt se repäisee ja sylkäisee!» tuskaili hän pastorille: »Ruudolf... Rakas Ruudolf!»
Oli jotenkin omituista kuulla näitä vakavia mietelmiä, säestettyinä kulkusien kilinällä, rekikomiskan rientävän eteenpäin tuolla tasaisella lumipinnalla noiden valkealla ja viheriällä puettujen metsä-kuusien välillä. Kello kolme ilta-päivällä olivat he perillä. Hoi, katsokaa isä! katsokaa isä! huusi Maria. Kapteeni kääntyi, ja portailla seisoi vallan todellakin Berndt, heidän rakas poikansa.
Hoi, avuksi! Medon! Medon! Lapseni! O, jumalat! Julki näinkö raivoo raakalaiset? Enkös ma sanonut aina: naisvarasta varottava on! Pikarin joinko? KUNINGAS. Annan puolen saarestani, itse tyttöni ihanan sille, ken takaisin tuopi hänet ryövärten käsistä ja käsistä vihaisen viiman. Voip' on miestä miekatonta! Katosi parahin kaune, maastasi, kuningas, kuoli tuulehen korea kukka.
Silloin kuuli hän sitä taas ja tällä kertaa aivan takanansa: Hoi, sinä siellä auta toki minua. Ja sumusta ja sateesta ilmestyi ihmis-haamu, joka näytti kantavan toista. Wappu seisoi kuin kivi-patsas: kenenkä kasvot nuo olivatkaan?
Päivän Sana
Muut Etsivät