Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. toukokuuta 2025
Kaikkihan olemme kuolevaisia. Martta halusi torata sydammensä tyhjäksi, mutta katsahti vieraaseen ja vaikeni. Vieras istuu penkin kulmalla liikahtamatta; kätensä hän oli laskenut polvilleen, päänsä rinnalleen ja, sulkien silmänsä, käpristeli ikäänkuin hengenahdingossa. Martta vaikeni. Simo sanoi hänelle. Martta hoi! Eikö sinulla Jumalaa enää olekkaan!
Teidän jalosukuisuutenne, tämä on meidän nuori herramme sanoi ääni joukosta. Kuka siellä rohkeni suunsa avata! huusi ispravnikka, mikä herra? Teidän herranne on Kirila Petrovitsch Troekurov kuuletteko, lurjukset? Ei niinkään, huusi sama ääni. Tämä on kapinaa! ärjyi ispravnikka. Hoi, kylänvanhin, tule tänne! Kylänvanhin astui esiin. Hae heti se, joka rohkeni minua vastustaa, kyllä minä hänet!...
Benvolio, käänny! Katso surmaas silmiin! BENVOLIO. Vain rauhaa rakennan ma; tuppeen miekkasi Tai käytä sitä erottaakses noita. TYBALT. Kuin? Miekallako rauhaa? Sanaa tuota Ma vihaan niin kuin helvettiä, sua Ja Montague'ita! Pidä puoltas, akka! 1 PORVARI. Hei, nuijat, kirveet, keihäät tänne! Lyökää! Alas Capuletit! Alas Montaguet! CAPULET. Mitä melua? Hoi! Tänne miekkani!
Onnen majat ovat kaikki, mustat maalatut mureella. Kohtaus OLUVINEN ja LIISA ja sitte KATRI ja MARI. OLUVINEN. Hoi! Kestkievel! Duusan jievel! H
Hoi on armas vaariseni! Anna armas vaariseni, Anna viinoa velaksi, Viinoa pikarin verta, Tähän suurehen suruhun, Apioihin mielaloihin! "Mikä suurena suruna, Apioina mielaloina?" "Sepä suurena suruna, Apioina mielaloina: Hepo huono, akka tiine, Itse mies vähäväkinen." Jo nousen nokinen poika. Kauan malkio makasin, Viikon utra uinaelin, Nokisilla nuotioilla, Hiilisillä hiertimillä.
Pudde oli siinä lattialla kelletellessään avannut takakäpälänsä rumasti auki ja nuuski ja pureksi niiden välistä jotain, kirppuja kai hävittäen. Ja viimein ei rouva enää jaksanut kiusaansa ja hermostuneisuuttaan hillitä vaan huusi keittiöön sinne: »Kaisa-Liisa... Kaisa-Liisa hoi!»
Siitä puuhasta oli jo kotvanen sitten päästy; hevosia odotellessa rukoilivat he nyt Jumalalta pakonsa onnistumista. He havahtuivat ovelle kolkutettaissa. Auttajamme on täällä... Jumala olkoon kiitetty, kuiskasi Inkeri. Hoi, ovi auki! huudettiin ulkoa. Elli nousi ylös ja riensi aukasemaan. Kalmankalpeana syöksyi hän takasin, nähdessänsä nimismiehen seuralaisineen.
Kirotut suvut nuo! Min' olen myyty. Hän lähtikö, ja ehjänä? BENVOLIO. Kuin? Haavan Sa saitko? MERCUTIO. Naarmun, naarmun, vaan se riittää. Hoi, poika! Nouda haavuria, lurjus! ROMEO. Miehuutta, ystävä! Haava ei liene isokaan. MERCUTIO. Ei, niin syvä se ei ole kuin kaivo, eikä niin leveä kuin kirkon-ovi; vaan siinä on tarpeeksi, se riittää.
Eräänä iltana kuuli Jaana aisakellon mäikävän maantiellä. Kamarin ovi tempaistiin auki ja kynnykselle ilmestyi kauppias Simo Luikarinen Lentuan kylästä, saman maantien varrelta, suuressa susinahkaturkissaan. Hoi! Onko täällä ketä? Hän oli erehtynyt ovesta ja yritti jo kääntyä takaisin. Mutta sitten huomasi hän Jaanan kangaspuiden takaa. Hän saapasti sisälle ja ojensi kätensä tuttavallisesti.
»Sinut olisin tuntenut, poikaseni, vaikkapa Bordeaux'n soillakin, jos olisin tavannut sinut siellä kuin kurjen astelemassa puujaloilla. Mutta käy istumaan käy istumaan jos on surullisia kuulumisia, niin pitää saada viiniä, joka auttaa meitä niitä kantamaan. Ukko Tuopinpinnistäjä, hoi! isäntä hyvä, tuopas meille parasta laatua, ja heti paikalla.»
Päivän Sana
Muut Etsivät