Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
AINA. Mä tuonain kävelin... Se oli vallan vasten kieltoas, Vaan siitä älä ole vihoissas. KILPI. Jos haastaisit tok' vähän välemmin. AINA. Kanarilintuin lensi häkistään, Sen tiedät. KILPI. Tiedän sen, nyt kerro vain Ja anna linnun mennä lentämään. AINA. Sen kanssa satuin salaretkelleni. KILPI. Sa salaretkelle! AINA. Niin vaan, mun vaariseni!
Kiljukaa merellä, mutta pitäkää suunne kiinni täällä sisällä. Ei kannata vanhoja variksia ruudilla ampua. Tyttäreni on toisen morsian tästä päivästä alkaen, ja hänen miehekseen tulee Benjamin Perttilä. Väkipyörät ja plokit! Ajakaa se koira ovesta ulos, ennenkuin kadutte, vaariseni! Minä olen pestannut tytön ja minä otan hänet mukaani! karjui kapteeni. Mies! Tiedätkö, ketä puhuttelet?
»Siikoja», kertasi hän taas ja alkoi sitten puhua apulaistensa kanssa venäjää, josta ymmärsin, että heidän kalavarastonsa nykyjään oli hyvin vähissä. »Osaisitko sinä, vaariseni, opastaa meitä hyvälle kalapaikalle, josta saisi hankituksi ihan tuoreita kaloja?» kääntyi kokki jälleen puoleeni.
Hoi on armas vaariseni! Anna armas vaariseni, Anna viinoa velaksi, Viinoa pikarin verta, Tähän suurehen suruhun, Apioihin mielaloihin! "Mikä suurena suruna, Apioina mielaloina?" "Sepä suurena suruna, Apioina mielaloina: Hepo huono, akka tiine, Itse mies vähäväkinen." Jo nousen nokinen poika. Kauan malkio makasin, Viikon utra uinaelin, Nokisilla nuotioilla, Hiilisillä hiertimillä.
Saatte uskoa minua, kun sen sanon, minä, joka tähän asti olen elänyt sodasta ja vainosta: Jumala rauhaa siunatkoon! Ellei rauhaa olisi, saisimme kaikki elää puolella ruoka-annoksella. Rauhaa? jupisi maantieltä tullut äijä, synkästi pudistaen harmaata päätänsä; mitä hyvää on kuolleilla rauhasta? Kuuluu niinkuin olisitte paljon menettänyt sodan takia, vaariseni, sanoi Elias osaa ottavasti.
Sinulla ja Riitalla on hernemaa valmiina, ja minä olen pannut kaaripuut pieneen purteeni, joka ennen syksyä on tuova meille, mitä tarvitsemme, Tukholmasta. Purren nimeksi pannaan Maija; kaikilla Maijoilla on hyvä onni, lisäsi hän, ihastunein silmin katsahtaen kauniiseen vaimoonsa. Ja kaikilla Riitoilla samaten, vastasi Heikki myhäillen. Kyllä täällä, vaariseni, on raatamista syksyyn mennessä.
On synkkä suru otsallasi sun; Murheelliseksi tekee myös se mun; Vaan virkas vaariseni murhees mulle, Niin toivon tuottaa ilon jälleen sulle. Ilosta sykkii sydämeni mun; Tahtoisin iloiseksi myöskin sun! Sä ainokainen säde elämäin, Oi, armas-Aina! vanhaa sydäntäin Viattomuutes vielä riemahuttaa, Sydämes' siisteys sen ilahuttaa.
AINA. Päinvastoin. Tänne jäädä täytyy sun Niin kauan kun joutuu vaariseni. Pois pyssy pane, istu viereheni! No, tule! Aina käypi apuhun. Kas niin! Mä olen lumouksissain. Kuin ihastuttavainen impinen! AINA. Miks puhut itsekses? Kun vaari vain Noin puhuu, on hän nuromielinen. Oletko sä nyt, Lauri, vihanen. LAURI. En. Enpä ole koko elämässä Niin onnellinen ollut, kuin nyt tässä.
Päivän Sana
Muut Etsivät