Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Hän kävi siis vielä kerran siellä, heittäin toiset kaksikymmentä markkaa vaiti-olemisen palkaksi. Iloisemmin mielin kävi hän sieltä kotia, vaikka kunnianhimon hitto raateli sydäntänsä julmemmin kuin saatana Joppia. Huima-mielinen oli hän siis kotia tullessaan, mutta Jussi Koponen oli mies ajatustensa herra. Vaimo tuli häntä vastaan ystävällisesti kysyen miten päivän asia oli päättynyt.
Hitto tietäköön, jos sen niin ansaitsenkaan, mutta se on ainakin varma, että onneani en vaihtaisi mihinkään maailman aarteisiin ja kalleuksiin! Sinullahan on nyt viisi lasta, eikö niin? Niin on, veliseni. Kahta nuorimpaa ei ollut vielä käydessäni täällä viimeksi... Luultavasti he kaikki ovat terveitä?
Luulen tunteneeni tämän taloudenhoitajan olleen niiden roistojen valepukuinen johtaja, jotka hyökkäsivät kimppuuni kuningattaren kruunauspäivä-iltana tuo mustavaippainen mies". "Hitto vieköön! Olenpa varma, ett'ette ole erehtyneet! Hän se varmaankin oli!
Tyttö olikin kerrassaan miellyttävä, kun noin nojaavassa asennossa lepäili siinä sohvan nurkassa hieman väsyneenä ja hervotonna ja hienoilla hoikkasilla sormillaan hypitteli rannerengasta sylissään. Hitto kun oli sulavan mallinen! Pehmoinen villavaippa kierteli taipuisana solakan vartalon notkelmia ja valahti lanteilta syrjälle; jalka polki pehmoisesti jotakin vallatonta tahtia.
Johannes Tamminen! hitto soi! Heh, sinäkö se olet? En ollut tunteakaan. Vähän turpunut sitten viime näkemän? hymyili Muttila tyytyväisenä. Niinpä niinkin! Ja sinä se vain laihdut vuodesta vuoteen? Mitä lie tullut tehdyksi! Onpa siitä aikoja, kun me kaksi olemme toisiamme tavanneet. Muttila oli myös noussut käytävään polttelemaan.
Miten se voi tehdä kaksi riikintaalaria?... Lasi punssia maksaa minun ravintolassani vain yhdeksän killinkiä ... minulla ei ole koskaan tapana kiskoa ... tekee siis ainoastaan yksi ja kaksikymmentäviisi ... hitto muistakoon, oliko niitä kahdeksan lasia ... eiköhän niitä ollutkin vain viisi ... en käsitä, miten muistini on huono tänä iltana!
Kirjeessä ei ollut mitään allekirjoitusta. Kummallista! mutisi tuo hauska vanhus itsekseen; paperi on hienoa, käsiala kaunista ... se on varmaan joku paremmanpuoleinen ihminen ... mutta mitä hän tahtoo minusta?... Pyyntö minulle ... se mahtaa olla jotain merkillistä ... sitä lienee toki hauska kuulla, sillä en hitto soikoon voi edes aavistaa, mitä se voisi olla... Paljonko kello nyt on?... Minuuttiviisari on yhdentoista päällä ... hyvä ... viiden minuutin perästä minä siis olen tehnyt jonkun hyvän työn sekä vielä päällepäätteeksi ansainnut rahaa ... kaksi kärpästä yhdellä iskulla...
Hän, Karl Vikberg, oli erityisesti Helsingissä ollessaan muistuttanut minua käymään luonansa Upsalassa... Hitto soi, minäpä koetan ottaa selkoa siitä miehestä. Jos kello kolmeen asti hänet löydän, jään tänne vielä pariksi tunniksi, syön päivällistä hänen seurassaan ja matkustan Tukholmaan vasta kello 5.
Mitä uutta?! kysyivät vastaan rientävät toverit. Mitä sait tietää? Mitä hän sanoi? Siihen ei tullut mitään vastausta. Mikä sinun on, Segebaden? ihmettelivät toverit. Luulisi että sinun on täytynyt niellä kaikki nuo pihlajamarjat kunniaportissa. Ha, ha, ha! Niin olenkin, vastasi Segebaden, katsomatta heihin. Hyi, hitto, hyi! III Luku. Manifesti.
LAURA. No niin äitisi ! JANNE. Minä tiedän, mitä tarkoitat. Hän on muka yhtä talonpoikainen ja sivistymätön kuin nekin, eikö niin? LAURA. Niin, suo anteeksi Janne, mutta rouva, joka nuuskaa ja kiroo JANNE. Kiroo? LAURA. Niin, olenhan minä usein kuullut hänen suustansa pujahtavan sanoja tuommoisia kuin »hitto vieköön» ja »saakeli soikoon», ja kirouksiahan ne ovat, tietääkseni.
Päivän Sana
Muut Etsivät