Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. marraskuuta 2025
Huoneessa vallitsi hiljaisuus; ei kuulunut muuta kuin emännän puikkojen kilkauksia ja valkean ääressä istuvan mustan kissan kehräilyä. Vihdoin putosi kellosepältä joku työkalu. Musta kissa hyökkäsi sen kimppuun ja alkoi kiidätellä sitä pitkin permantoa. Hitto vieköön tuon kasin! murahti kelloseppä.
On hyvä, ettei hän tiedä, missä neiti Palm on, virkkoi Kron ikäänkuin raskas paino olisi pudonnut hänen hartioiltaan. Ei ... mutta kuinka, hitto vie, tuo mielipuoli tuntee neiti Palmin? kysyi luutnantti.
"Hitto teillä olkoon, emmekä käy enää teillä koskaan", sanoi Möttölän Lauri ja koperoitsi lakkiansa. "
Kuin hän oli tullut puolitiehen portaita alas, kuuli hän matalan miehen äänen sanovan: »Minä en voinut siihen mitään, Holt; hän oli metsäkissaa pahempi. Hitto tietköön, miten hän pääsi ulos ja sai haltuunsa ruuhen.» Alhaalla porraskäytävässä oli puolipimeä.
Loviisa. Onko teillä ollut morsian ennen? Heikkinen. Oli kyllä! Mutta minä otan ennemmin sen, jolla on kymmenentuhatta enemmän! Hitto vieköön! Kirje olikin hänelle. Loviisa. Kuinka te uskallatte, herraseni, tulla kosimaan tytärtäni, vaikka olette jo ennen olleet kihloissa?... Luulin teitä vakavaksi nuoreksi mieheksi ja luotin veljeni suosituksiin... Herra! Vävykseni ette tule koskaan!... Hyvästi!
Tuon äänen olen ennenkin kuullut huomautti Bertel miettiväisenä. Kaikki on täällä kummallisen salaperäistä. Pyh sanoi kapteeni pilkallisesti, mikä lie ollut kalju, mustasukkainen munkki. Hitto vieköön sitä pientä, sievää kätöstä! Kun syysaurinko seuraavana aamuna heitti ensimmäiset säteensä tornikamariin, nousi Bertel vuoteeltaan ja meni ikkunaan, luodakseen silmäyksen ahtaan rautaristikon läpi.
Hän istahti penkille, nojautui polviinsa, katsoi lattiaan synkkänä ja poltti tupakkaa... Raskaan äänettömyyden keskeytti Kenonen sanoen hädissään: »Lempoako sinä Ihalainen yhä elät, vaikka Pyhäselän pohjaan menit?» Ei Antti vastannut. Kenonen tunsi polviensa vapisevan. Pitkän äänettömyyden kestäessä huokasi neuvotonna Kenonen: »Voi sun hitto!»
»No nyt on hitto!» ärjäsi itsekseen konsuli, tuijottaen poistuvan vanhuksen jälkeen. Tämähän rupeaa käymään kiusalliseksi. Mitä se sitten on? Hän aikoi lähteä kotiin päin, mutta ei saanut enää rauhaa... Hän oli niin äkänen, että puristi nyrkkiä ajatuksissaan rakkaalle vaimollensa, joka oli hänet tällaiseen pulaan saattanut.
Hän oli vasta kahdenkymmenen, vastasi mustalainen. Oliko hän sievän puoleinen? Hän oli jokseenkin kaunis, vastasi taas mustalainen hieman varomattomasti. Hitto! Tunsiko herra hänet! En ... olen vain kuullut kerrottavan, virkkoi Bruno äkisti ja kalveten.
Jos jotakin kirjoitusta tarvitaan, niin ehdottelisin tähän pantavaksi R.R.R., Ruris Rusticus Robustus, se on lyhykäisesti sanottuna: hitto semmoista hukaria! Hyvin kaunis ja syvämietteinen sananlasku! Larsson vanhempi katsoi nyt ajan tulleen tämän katkeran riidan sovittamiseksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät