United States or Estonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tella ryökkinän kengätkään eivät sovi, jos noita joskus jalkaani iltasilla pistäisinkin, hän kun nyt kulkee pienissä kesäkengissään nätti näet olla pitää! Hei vaan onnellisten elämätä. Toista se on meidän meikäläisten! Ohoi vaan! No eikös ne nyt ikinä tahdo palaa nuo siunatut puut? Koeta nyt puhaltaa oikein. Herra tahtoo kahvia. HESSU. Hm! sanoi Haikolan Matti kun hanhia tappoi.
Voi voi voi! kun tuo herrakin on aina hölläkässä. HESSU. Kyllä olisi vainenkin ollut! Jo ne nyt olisivat itkeneet Lonkankin lapset! Kuivalaiskakin sitä valitti: herra otti heidän puodistansa eilen kolmen markan punssi-putelin ja näki ikkunasta kuinka rouva ja minä jyrrättiin pyykkisaavia rantaan ja sieltä kotiin!
Riehui ja rehenteli, poikia puukolla löi. Kauhistui kylän naiset. Miehet hymähtivät monet on höyhennetty sankarit ylväämmät. Olipa tanssit taasen. Hessu temmelsi taas, pyörähti kantapäillään, karjuen miehiä kaas. Hätkähti penkillä Janne harmajapartainen. Yhdellä hyppäyksellä hampparin etehen loikkasi, paukautti yhteen suuret kouransa hän edessä Hessun nenän äkkiä kelmenevän;
ELVIRA. Entäs jauhot ja voi ja munat ja muut tarpeet? Kotona ei ole mitään. STELLA. Ne saa Hessu ostaa. Tule tänne Hessu, niin selvitän sulle mitä ostat. Mutta mitäs tänään laitan puolipäiväiseksi, entäs huomenna? En tahtoisi jaksaa aamulla nousta ylös vuoteeltani, niin minua suru painaa. Hyyrikin pitää maksaa heti joulun jälkeen.
Vaan kyllä se kauppias itse arvaa, jos eivät minun päänyörini kaikkia muistaisikaan. ELVIRA. Menehän jo, mene, mokomakin tuulimylly tuosta pauhaamasta. A milloin se etana reissuun lähtee? A silloin kun se sieltä palaa. Mitäs mummoa se nyt taas olikaan? STELLA. Kardemummaa ja safraamia! No, mene joutuin jo! HESSU. Kartat ja mummot ja Sohvin Aaro, jonka kanssa lapsena tappelin. Kyll' nyt muistan.
Tee työtä kun orja palkatonta, seiso aikaa olematointa. Kun on kova kiire, silloin paina puuta, kunnes kiire on ohi juossut! Mutta rouva, enhän ole tänään vielä mitään haukannutkaan, vaikka äsken Kuivalaiskalta leivän kävin noutamassa. Leikkaanko paloiksi, vai syönkö kokonaan Jumalan viljan? ELVIRA. Hessu, Hessu mimmoinen sinä olet! A kyll' meill passaa elää: a kyll meill' on hyvä rooka!
Avara huone, perällä ja oikeaLLa ovi. Vasemmalla akkuna, sen alla pöytä; puukansi sohva. Kangaspuut. Leipomauuni, sen edessä hella, jolla kiehuu kahvikattila. Kaikki siistiä, mutta osoittaa köyhyyttä. Hyvänen aika! Ketähän sitä nyt odotetaan jouluksi tänne? Kuinka ovat salaperäisiä olevinaan: jouluvieraita, jouluvieraita! Vaan äläs huoli: kyllä niistä vieraista minä, Heikkilän Hessu selvän otan!
HESSU. Vaan jos se Kuivalaiska ei antaisi sokeria, tuonko sittenki tipusia? ELVIRA. Taaskin kyselet siinä! Sano että paikalla laina maksetaan kun vaan Stellaryökkinä kotiin joutuu. Kyllä hän antaa, puhu vaan kauniisti kahdenkesken! No nyt siis jalat selkään, sokeria, leipä ja tipusia! Joko menen, vai vieläkö muuta on asiata? ELVIRA. Ei mitään! Mene vaan joutuin!
Sitten otat ämpärin ja käyt sialle hiukan ruokaa hankkimassa. Eikös se rouva sitä sikaa jo hävitä poiskin, nyt kun joulukin jo tulee? ELVIRA. Tietysti, tietysti, mistä sitä joulukinkkua sitten saataisiin? Huomen aamuna pistetään naku suolaan. HESSU. Nyt kun jouluvieraitakin tulee, saanko minäkin sitten palkkani? Koko vuosipalkanko nyt jo tahdot? Eikös oikein ammota jo aikalailla?