Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. lokakuuta 2025
Minä raotin hiljaa tuvan ovea ja kuulin hiljaista vaikeroimista, juuri kuin heikon sairaan huulilta. Sitten aukasin oven oikein ja astuin sisälle. Mutta eikö sydämmeni nyt kymmenen kertaa kiivaammasti sykkinyt rinnassani, kun näin Vierimän ukon selällänsä makaavan sängyssä ja Loviisan kastelevan hänen päätänsä kylmällä vedellä, jota hänellä oli liinaisessa rievussa.
KERTTU. O. Herra Kristus! kuinka raskaan taakan Sa luulet heikon naisen voivan kantaa! Haa! Mikä paha henki hallitsee Mun sydäntäni siitä hetkestä Kuin naisen tuon mä ensikerran näin? Jos hälle sanon, että lapsensa Viel' elää, että minun tahdostani Hän ompi kätketty niin sillä tavoin Ma pauloihini saan tuon kyyhkyisen. Se oisi pirullista!
Pettyneet toiveet suuresta perinnöstä paljastivat vävyn heikon ja kurjan luonteen kaikessa alastomuudessaan ja muuttivat sen myötätunnon, jota hän kenties oli tuntenut hellää ja harrasta puolisoaan kohtaan, ilkeäksi haluksi saada kaikissa mahdollisissa tiloissa osottaa tälle kylmyyttään ja halveksumistaan.
Kun astuin huoneeseen, huomasin minä heikon, läkkipellistä tehdyn lampun walossa, että huoneessa oli mies ja nainen; miehen tunsin heti omaksi miehekseni. He istuiwat huoneen perällä, höyläämättömistä sahalaudoista neljän paalun nenään tehdyn pöydän tapaisen ääressä, missä myös tuo himeä lamppu paloi.
Samassa aukaistiin ovi, ja Zipora astui Sauluksen vuoteen ääreen. "Eräs ulkona oleva mies tahtoo puhutella sinua, herra", kuiskasi eukko, "mutta minä sanoin sinun olevan kipeän ja heikon." "Mikä on miehen nimi?" keskeytti Saulus malttamattomasti ja nousi kokonaan vuoteeltaan. "Ananias", sanoi eukko yhä kuiskien, "hän sanoo Herran Jumalan lähettäneen hänet luoksesi."
Silloin vanha Boortrekker myöntyi, ja kun hänen suostumuksensa oli saatu, ryhdyimme jakamaan lukumäärämme niinkuin tarpeellista olisi. Vaikka Pieterin myönnytys oli niin sanoakseni hänen käsistänsä kiskottu, ei hänessä kuitenkaan ollut tuota pikkumielisyyttä, joka saattaa heikon luonteen etsimään tappionsa korvausta rääkyilevissä ennustelmissa ja harmittavissa salavihjauksissa.
Minä koetin tehdä heikon ehdotuksen, että vielä kerta hakisimme tohtorin apua, parhaasta päästä sen tähden, että luulin olevan isälleni hyväksi käydä ratsastamassa ja vähän vilpastelemassa. Mutta isäni luottamus iloiseen pikku mieheen oli kadonnut, ja Betty vastusti jyrkästi tämmöistä "hulluutta."
Suuri kiitos, teidän korkea-arvoisuutenne, sanoi Wappu nähtävästi iloisena ja otti varovasti tuon heikon kapineen koviin käsiinsä. Sitä nähdessäni tulen aina ajattelemaan teidän oivaa selitystä! Tämän kaltaiselta pyhä Wallburga siis näytti! Oi mikä hyvä ja suloinen ihminen hän lienee ollut! Se joka olisi hurskas ja hyvä kuin hän!
LIINA. (Yksin) Jo kuulin kileän äänen, mi ainiaaks' huusi meiltä Leon kauas. Oi eron hetki, sinä kalveakasvoinen, jota lähemmäs joudut, sitä vallattomammaksi nousee povessani levottomuus. Se kiihtyy, kasvaa myrskyksi, ja mi ennen siellä tummasti paloi, se nyt puhalletaan riehuvaan leimuun. Ja miksi? Oi näinkö toivoton lempi tuskittelee uniensa tyhjässä valtakunnassa ja hyljättynä janoissansa huohottaa, kurja! Kiukkuinen kohtalo, miksi mykkä lempeni, kuin salaisesti koittava aamu, kohden häntä aina kätköstänsä hymyilee, kohden häntä, kylmää, kiittämätöntä, koska moni toinen, kaunis kuin Adonis, katsoo puoleheni turhaan säteilevällä silmällänsä? Mutta miksi ymmärrän sydämmeni väärin ja kuvailen hulluuksia, minä mieletön? Oi, hempeän elatus-äidinhän murhetta on tämä, koska ennen pieni kasvatteensa äkisti siirtyy hänestä pois, ja siitähän syntyi vimma. (Mietiskelee hetken äänetönnä, ottaen jalon, ylevän muodon.) Ja vaikkapa toisialtakin kuohuisi kaikki, mitä huolisin siitä, mitä heikon sydämmeni kapinasta, niin kauan kuin seisovat vielä valtiaina povessani järki ja tahto? Ja mitä tahtoisin nuorukaiselta?
He lähestyivät yhä enemmän ja enemmän vesiputousta ja vaahtopäiset aallot kuohuivat heikon aluksen kumpaisellakin puolella. Parooni tointui vihdoin niin paljon, että hän huomasi uhkaavan vaaran. Nousten polvillensa huusi hän sydäntä vihlaisevalla äänellä: "Mörk! Mörk! Joudu... Tartu airoihin! Etkö näe että me olemme perikadon partaalla!"
Päivän Sana
Muut Etsivät