Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Hautalainen tunsi, että kylmyys ja vilu, jota hän oli yhä enemmän alkanut tuntea, nyt yhtäkkiä muuttui hiottavaksi kuumuudeksi, ja omissa silmissään hän rupesi näyttämään kovin poikamaiselta ja aralta. »Se on totta», myönsi hän, »mutta kun minua maailmassa on autettu ja taattu, silloin kun minä olen tarvinnut, niin minä olen pitänyt velvollisuutenani auttaa myöskin muita.» »Hm», murahti äijä.
»Sitä näkee kaikkea ... mutta pidä nyt suus kiinni...» »Niin sitä näkyy näkevän. Niitä näkyy näkevän sellaisiakin, jotka juovat ja repalehtavat niillä rahoilla, jotka kiskotaan nälkään kuolevalta kansalta. Eikös sekin ole vähän naurettavaa?» »Mitä ... mitä sillä tarkoitat?» Hautalainen oikaisi selkäänsä: »Kysy omaltatunnoltasi!
Valee oli jo ennen kuullut Valkolaisen aikomuksesta hankkia hypoteekkilaina. Tätä asiaa katseli hän ihan toisilla silmillä kuin Hautalainen, ja heillä oli siitä ollut usein kovasanainen kiista. Se alkoi nytkin heti.
»Minäkö?» Klitsi hymyili hämillään, ikäänkuin julkiseen kehumiseen vastaten. Hautalainen kaivoi piipustaan tuhat suuhunsa ja virkkoi suoralla tavallaan: »Sano asias, Valkolainen.» Ja Valkolainen sanoi. Oli lähdetty katsomaan, eikö sen porvarin sopisi sitä velkaa nyt odottaa syksyyn asti, ei suinkaan sillä nyt ole niin kovaa rahan tarvetta. Kyllähän porvarilla aina rahaa on.
Mutta sitä vastoin itse hallakerros oli niin paksu ja sakea, että kun Hautalainen käveli kotiin päin, tunsi hän olevansa kuin keskellä lumipyryä. Kun hän oli ehtinyt kylään, oli halla jo siellä muutamin paikoin hälvennyt. Muutamain talojen ikkunoista pilkisteli tulenvalo ja sieltä täältä kuului jalkain kapsetta ja rykimistä, ilmoittaen, että koko kylä oli valveilla.
Se onkin sellaista kangasta, ettei sitä maanakkain kynsistä lähde.» Hautalainen kuitenkin meni jo puotiin, ja Varpulainenkin nousi lähteäkseen. Sanoihan kuitenkin vielä: »No pidä nyt se Juhon velka syksyyn asti, kyllähän sitten lunastetaan.» »En minä pidä.» Klitsi näytti yhtäkkiä joutuneen pahalle tuulelle. »Meinaatko panna hakemukseen?» »Mikäs siinä auttaa, jollei... Ota ja maksa sinä se.»
»On niissä naruakin», ärähti Hautalainen, joka ei saappaista ollut ennen puhunut mitään. Silloin jo oli toisten hiukan vaikea pidättää nauruansa. »Nyt se onkin vähän hantesmannin näköinen», kehui Siikalahti, ja Valee kyseli: »Mihinkä porvari aikoo nyt näin kesällä noissa saappaissa lähteä?»
Kun ne nyt rupeavat noin yksi ja toinen ahdistelemaan, niin ... jumalaties, eikö talo ole myytynä jo ennen kuin hypoteekkilaina ehtiikään... Miehet kulkivat puhelematta, miettien. Vihdoin äännähti Hautalainen: »Kyllä se on koiramaista, kun pitää olla tuollaisten asioissa.» »Mistä saisin rahoja?» ajatteli Valkolainen.
»Kelvoton ... mitä sinä tarkoitit!» ärjäisi Hautalainen, kun Esa vihdoin nousi ja he taas vastakkain seisoivat. Esa oli tuskallisessa sieluntilassa, puri hampaita, väänsi päätä ja katseli mitään puhumatta lattiaan. Hän kärsi: tarkoitus kun oli niin kokonaan tyhjiin rauennut. »Mitä sinä nyt ajattelet?» kysyi Hautalainen ja laski kätensä Esan olalle.
Valkolainen ikäänkuin innostuneena lausui: »Niin tuota, voihan sitä nyt vielä tulla, jos syksy tulee kaunis. Siksi toiseksi, minä olen ryhtynyt hommiin saada sitä hypoteekkilainaa ja aion sillä maksaa velkani.» »Soo!» huudahti Klitsi. »Se on hyvää lainaa, se», kuului Siikalahden Mikon nurkasta. Myrkyllisen ivallisesti katsoi Hautalainen taas sinne päin. Mutta Mikko ei mitään huomannut.
Päivän Sana
Muut Etsivät