Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Minusta tuntuu siltä kuin en milloinkaan voisi ansaita tämmöistä autuutta, en voi käsittää, että se todellakin on tullut osakseni! Oi, Arvid, saan elää sinun kanssasi, äitini, siskoni, kaiken sen ympäröimänä mitä enimmin rakastan. Oi, kun saan ainiaan, ainiaan olla omasi!» *Mies*. «Sano ikuisesti, Laurani! Liittomme kestää koko elämämme ja vielä haudan tuollakin puolen.
he kukin löytävät taas haudan himmeen taas saavat lihallisen hahmon, ruumiin, ja sanan kuulevat, mi kaikuu iki.» Loassa varjojen ja hyhmän hyisen me vitkaan kahlasimme, haastain hiljaa elosta tuonen-takaisesta. Siksi ma vihdoin virkoin: »Mestari, nää vaivat kasvaako tuomion tuon suuren jälkeen vai vähenee vai entiselleen jääkö?»
Hän oli käynyt täyteläisemmäksi, mutta kasvot olivat yhtä avonaiset ja silmät yhtä kirkkaat, vaikka ne nyt olivat kyyneliä täynnä. Kuin hauta oli peitetty, tunsi hän käden hartioillaan: Hänen takanaan seisoi Knut Holt. Kirkkomaa oli tyhjä; vain he kaksi seisoivat haudan ääressä. Vieno tuuli puhalsi; maa alkoi tuoksua keväältä. Ystävykset eivät vielä olleet vaihtaneet saunaakaan.
Sallustus, luulenpa Ionen naituani korvaavani kaikki nuoruuteni hullutukset. Me olemme molemmat syntyneet parempaan tarkotukseen kuin mitä me nyt harrastelemme syntyneet harjottamaan hartauttamme jalommissa temppeleissä kuin Epikuroon pylväistössä.» »Ah!» Sallustus vastasi miltei surumielisenä. »Mitä muuta voimme tehdä? elämä on lyhyt haudan takana kaikki on mustaa.
Niin, välisti voin tuntea polttavaa kaipausta, kalvavaa halua päästä vaan kerrankaan katsomaan, kuulemaan, ihastumaan ja ilotsemaan kaikesta tästä ihanuudesta ja kuitenkin tiedän, että kaikki on vaan mielen-houretta. Kaipaan pientä elämän palasta, joka on mennyt maan poveen! Jos tulisin sinne, niin tahtoisin istua haudan luona ja tuntisin, että kaikki, jota kaipaan, on hävinnyt.
Sen jälkeen kuin Henrik kulki sitä tietä, tuntuu kuolema minusta ihan toisenlaiselta kuin ennen. Taivas on tullut ihan haudan lähelle. Kuoleminen on minusta sama kuin hänen luoksensa, hänen kotiinsa meneminen. Mutta minä olen kuitenkin iloinen, että saan elää täällä omaisteni luona, ja oma Petreaseni, sinusta täytyy tuntua samanlaiselta.
Maraton, vesiin kuvastuin, on vielä alla vuoren harmaan; oi, hetken siellä uneksuin taas vapaaks muka Kreikan armaan: Kun Persialaisten haudan näin, en luullut orjaks itseäin. Siell' istui luona Salamiin maanvaltias, miss' aaltoo raumat; hän laivat luki tuhansiin, vei kansoin taistoon sotalaumat: ne kaikki tarkastukseen tuo, kun joutui yö, miss' oli nuo? Miss' ovat nuo? Ja minne, oi, jäit, maani?
Aleksander vastasi: toivo! Kevään tultua purjehti Aleksander Hellesponton yli Vähä-Aasiaan. Hänen sotaväessään oli lähes 40,000 miestä, kaikki karastuneita ja hyvin harjautuneita sotilaita. Vanhan Trojan luona toimitti Aleksander juhlalliset leikkitaistelut Akilleun haudan ympärillä.
Heikosta maallisesta majasta loisti kuitenkin viho viimeiseen hetkeen asti uskovainen henki, joka sovinnossa Jumalan ja maailman kanssa meni astumaan tuntemattomaan valtakuntaan haudan toisella puolella. Kotimaassa eli Laurin muisto kauan synkkänä ja selittämättömänä kansassa.
Haudan hiljaisuus vallitsi kokoontuneessa joukossa, ja pappien ryhmittyessä cellan ympärille astui muuan vyötäisiin asti alaston pappi esiin ja rukoili hurjin elein jumalattarelta vastausta.
Päivän Sana
Muut Etsivät