Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
"Jos isieni Jumala on saanut sydämesi taivutetuksi", pyysi Mirjam sydäntäliikuttavalla äänellä, "niin auta minua tämän ruumiin hautaamisessa tuonne puutarhaan. Haudan hän on itse aikoja sitten kaivanut Saaran, äitini viereen, pää itäänpäin." "Olkoon menneeksi", sanoi bajuvari ja seurasi häntä. Hän kantoi päätä, Garizo tarttui ruumiin alaosaan.
Jalkasin kävin viimeisestä kylästä Dierkhofin haudan hiljaisen, paljaan metsän lävitse. Jo hämärsi tiheikössä ja kuivia lehtiä tarttui kiinni pukuuni. Ne olivat reippaasti suhisseet aamutuulessa minun vaeltaessani ulos maailmaan ja nyt seurasivat ne minua aaveentapaisesti pitkän matkan, kahinallaan kertoen minulle kuolostansa.
Mutta useimmat harhailevista pakolaisista olivat löytäneet haudan ja muutamat, etenkin virkamiehistä kodinkin Ruotsissa. Monet, jotka pitkän poissa-olonsa tähden olivat kadottaneet kaikki vanhat ystävänsä kotomaassa, jäivätkin nyt niiden uusien luo, joita olivat ehtineet itsellensä hankkia.
Kun kaikki oli kirkossa loppuun saatettu, menimme hautausmaalle ja peitimme Vierimän muorin haudan. Kellot soivat kaiken aikaa. Tosin ei muorille soitettu, mutta siinä samassa sitä hänenkin osallensa tuli, kun kerran toisille, rikkaammille, joiden hautoja samalla aikaa peitettiin, jumalanpalveluksen jälkeen, niin kuin tapana oli, haudanpeitto-kelloja soitettiin.
Seuraavana aamuna Syphax, jonka vanhastaan tuttu, mutta vaarallinen, kotoisia uhrijuhlia muistuttava haju oli houkutellut paikalle, hiipi hiljaa tähän palatsin osaan. Viimein hän osui kuolinhuoneeseenkin, jossa vallitsi haudan hiljaisuus. Hän löysi Matasuntan jalkapuolesta kukkien keskeltä tuon antiloopin kuolleena. "Hän kuoli jumalattarensa mukana", sanoi Syphax Cethegukselle.
VALPURI. No niin! Sä näetkö, jalo Wilhelm, tuolla On loukoss' äitin' haudan luona harppu. Mont' unetonta yötä Valpur ääntään Korotti hautain keskellä sen kanssa. Mont' erää ritar' Aaken laulun sillä Aloitti hän. En päähän koskaan päässyt, Kun kuuma kyynelvirta vienon äänen Jo vaivutti. Vaan, jalo ritarini, Jumala lujemman soi luonnon sulle; Sa harppu ota, tuonne vastapäätä Mun Akselian' istu, pylvään viereen; Ja laula kielten soitoll' laulu loppuun, Joll' aikaa Valpur vieress' Akselinsa On polvillaan.
Minä pukeuin kiireesti ja riensin "Pyhän haudan kirkkoon", jossa uusi pappi, jota Eva kehui hyväksi saarnamieheksi, piti aamurukouksia paaston aikana. Minusta tuntui omituiselta olla noiden harvain kuulijoiden joukossa, jotka tänä varhaisena aamu-hetkenä olivat kirkkoon kokoontuneet. Aamu-aurinko säteili kirkon monivärisistä akkunoista sisään. Uruista kaikui hiljaiset säveleet.
Suo henkesi etsiä, tutkia kaikki, Valo, totuus ohjeesi olkohon aina; Näin parhain käytetty sentään lienee Tuo henki, mi meissä on luonnolta laina. Pariisissa, maaliskuussa 1890. Ulapalla ollessa aavalla Se toive on sentään varma. Kun lasket aina sä yhtäänne, Niin löytyvi mannermaata Mut aavassa aattehen piirissä Vain mannermaata en löydä mä Kuin kuolon ja haudan Ja ikuisuuden.
Sehän, hyvät ihmiset, oli kitsausta, kitsausta, joka ei hellinnyt miehestä vielä haudan partaallakaan, ja sitäpä taidan kutsua luonnottomaksi säästeliäisyydeksi». Niin hän itseänsä puolusteli, omistamatta koskaan saidan nimeä. Mutta ainapa hän pysyi niin emäntänsä kuin isäntänsä suosiossa; sillä olipa hän uskollinen, luotettava vartija talossa.
Astuessaan portaita alas hän hartaasti rukoili Jumalalta siunausta kaikille hyville ihmisille, mutta varsinkin hänelle, joka tuossa yksinkertaisessa vinnikamarissa asui, ja maailman silmiltä huomaamatonta elämäänsä vietti alttiiksiantavan rakkauden töissä. Ei hän täällä palkkaansa saisi, mutta haudan tuolla puolen Jumala totisesti häntä muistaisi; siitä Mari oli aivan varma.
Päivän Sana
Muut Etsivät